Missyoualways

Tämä on täältä poistuneiden Muistoryhmä, ja meidän, jotka saimme osuman, kun surun räjähtävät sirpaleet lensivät päämme sisään ja veivät meiltä näkökyvyn. Me puemme kylmää tuskaa sanoiksi ja kivet liikahtelevat syvässä routamaassa. Kun seisoi kuolevan sängyn vierellä ja sai toivoa vielä, taistella asetta pois käsistä viimeiseen asti, Kun tuli viesti, puhelinsoitto, eikä mitään ollut enää tehtävissä, kun löysi lapsensa lattialta. Tämä on haudattujen surujen ryhmä. Ystävän Veljen Kolmen miehen ja Lapsen ryhmä. Tämä on kuoleman koskettaneiden ryhmä, jossa itku on kulkenut jo monesti ohi ja jättänyt jälkeensä kylmän talon. Tämä on meidän Eloonjääneiden ryhmä, jotka istumme yhdessä  illan hämärässä ja kuuntelemme toisiamme ja tunnemme elävämme. Me puemme surua sanoiksi, käärinliinoihin käärimme haavoittuneita mieliä. Marjaana 10.3.2023

Tiikerilasta ei saatu pidettyä hengissä. Se on kuollut. Siitä asti tiikeriäiti on kutsunut kuollutta poikastaan häkissään. Niin suuret rakkauden asetukset meihin äiteihin  on luomistyössä  asetetettu. Tiikerinlastani en minä vuosien kuluttuakaan  unohda.  En  ikävöimästä lakkaa. Marjaana 5.3.2023

Maaliskuun valo on tullut sisälle taloon, vaikka en avannut sille ovea. Kiellän sitä koskemasta Kuivakukkiin, surusta läpikuultaviin paperisiksi muuttuneisiin. Olen laittanut linnut Surukukkien kuolleille oksille, toinen niistä oli sinun, toinen minun. Siinä istuvat vierekkäin, eivät laula, mutta istuvat vierekkäin. Maaliskuun valossa. Surutalossa. Marjaana 5 3.2023

Minä uppoan näihin maastoihin. Surun yöhön, Päiväjärjestyksettömään päivään. Katson Kehyksettömiä maalauksia, Taulupohjia, joihin on levitetty väriä, mutta ne eivät koskaan  valmistuneet. Etsin Valokuvia, joihin elämä vangittiin, hetken henkäykset. En minä koskaan tiennyt, miten kuolleita kaivataan. Miten he lähtiessään vievät mukanaan rakkautensa Ja jättävät kengät ja vaatteet kaappeihin matkan päätteeksi. Marjaana 18.2.2023

S urun kaunista taustaa vasten lapseni maalaamaa, rakentuu elämä palasina. Sukupolvien ketjussa kaiken saamani ja poisantamani Rakkauden varassa otan vastaan uuden päivän ja kiitän. Kaikki Rakkaudella sanotut sanat ja teot ovat tänäänkin minulla vieläkin mukana. Jo lapsena minua kannettiin Aamuun Valoon. Niinkuin minäkin kannoin lastani aamunvaloon. Kun sairastin isä leikkasi tiikerinkuvia muropaketista minulle ja laittoi ne seinälle sairasvuoteen vierelle: Katsopa tuota! Rakkaus, joka ei milloinkaan luovuttanut Irti minusta. Ei silloinkaan kuin ajettiin sairaalahuoneesta ulos. Rakkaus suurempi kuin kivipaasi haudalla. Marjaana 27.1.2023

Sänky kannetaan ulos  kuin vanha vuosi. Lakanoihin käärityt yöt Ja päivät jotka on nähty loppuun. Nukutut unet ja haavekuvat joista romahti pohja. Ruuvaan lähtiäisiksi jalat talteen. Kiitän niitä, kauniit ja kestävät. Kannattelivat pahoina päivinä, mustimpina öinä, Iltoina kun pimeys tuli varhain ja aamuna kun aurinko ei enää noussut. Marjaana 5.1. 2023

Tammikuu.  Pesen vuoden alun pyykkiä. Revin runokirjasta aamurunon. Tänään kannettiin ulos kahden miehen voimalla Rakkaan lapsen sänky. Minä hyvästelin sitä hiljaa mielessäni oven suussa. Rakkaan lapseni viimeistä sänkyä. Marjaana 5.1.2023