Missyoualways

Pitenevä päivä ja lupaus valosta.  Mutta suru ei tunne  määreitä,  Se tulee ovesta  milloin vain  tervehtimättä, katsoo  kylmin kasvoin.  Mutakengät jalassaan  kiertelee huoneissa,  käy taloksi  kuin kotiinsa.  Lähtee yhtä mielivaltaisesti  kuin tulikin.  Porkkaa upottavassa umpihangessa  ja  sukeltaa silmät auki  mustaan veteen pohjaa näkemättä.  Marjaana 9.1.2022

Hän soittaa minulle: Lunta tulee viistoon  ja kertoo pelastetun  maakotkan  lentoreitistä ja että instakuvat ovat olleet hyviä Varsinkin se missä kaupungin kadut ovat  peittyneet lumeen.  Kuuntelen ja mietin  Tuleeko viimenkin  Uusi Vuosi,  Pimeyden jälkeen valonkajo.  Alkaako uusi päivien lasku  Iloisempi  Valoisampi.  Marjaana 16.1.2022

Vedän molempia siipiä maata pitkin niin että urat jää hankeen.   Raskasta kulkua tänään. Tähän päivään en päässyt  Eikä yö näyttänyt minulle kuviaan. Raskasta kulkua jäisellä tiellä.  Mietin että jänikset ovat hyppineet haudalla ja kynttilät ovat sammuneet.  Istun musta untuvatakki päällä sohvalla.  Tänään en jaksa mitään.  Kissa käy puremassa minua, se haluaa ulos.  Marjaana 29.12.2021

Pysähtynyttä elämää sängynlaidalla.  Minne tästä lähtisi?  Uuteen vuoteenko taas, kun vanha on loppuun tallattu kengät linttaan poljettu,  Rämmitty märissä kengissä  hangessa,  sytytetty kohmeisin käsin kynttilöitä haudalle,  luisteltu liukasta polkua pois.   Kuusenoksakin valunut  taas maata kohti.  Valoakin on raskas kannatella.  Vieläkö jaksaisi nousta ylös?   Marjaana 29.12.2021 Ja sisko vastaa:  Valoa on hyvä kannatella Raskasta tai ei En laske Minä olen valo jota sinä kannattelet Sinä olet se valo jota minä kannattelen Kunnes kuuseoksa laskeutuu Kunnes lumi kimmeltää Täällä Mutta me olemme jo kaukana. Yhdessä. Seija 29.12.2021

Nurkan takana  Tuska,  Näen vilahduksen  Häivähdyksen  Ennenkuin piiloutuu mielen taakse.  Kannan kuusenoksia hautausmaalla syntymäpäiväksi. Kolmekymmentä yksi vuotta täyttäisit  Jos olisit täällä.  Marjaana 13.12.2021

Harmaat päivät seuraavat  marssijärjestyksessä toisiaan,  eivätkä ne tee poikkeuksia.  Ne voi hukuttaa työhön  tai yöhön.  Kävellä päivien läpi niinkuin niillä olisi jokin tarkoitus tai päämäärä.  Mutta todellisuudessa  vain päästäkseen päivässä iltaan,  yön pimeyteen,  tajuttomuuden syviin kerroksiin,  hämärän maahan,  missä ihmiset puhuvat  todellisia asioita  ja asiat tapahtuvat itsestään.  Kirkkaaseen päivään, jossa täältä lähteneet eivät lähteneetkään.  Ja elämä jatkuu.  Elämä.  Marjaana 13.11.2021

Yksi viikko taas elämässä  ohi.  Päivät työtä täynnä.  Nuoret opiskelijat esittelemässä  elämäänsä,  onnea  ja silmänkantamattomiin avautuvaa  elämäntietä.  En voinut olla  Itkemättä,  kun sisko  kertoi sisaruudesta,  siitä, kun sai pikkusiskon.  Mietin sinua, Sinun  elämää  Alkua ja loppua.    Sanoja, joita sanoit  ja niitä, joita et koskaan  saanut  sanottua.  Sinun  kirjoittamatonta  elämäntarinaa, unohduksiin jäänyttä muille.  Mutta ei koskaan meille  kahdelle  äidille ja siskolle.  Et ole täällä enää kertomassa  Miten rakastit meitä.   Marjaana 12.11.2021