Elokuun jälkeen näyttämölle tuli runoilija vetäen suruviittansa laahuksissa maataviistävää toivoa, kun valokuvaajan linssin läpi näkyi vain tyhjää ja kaiken valon nielevä avaruuden musta aukko. 17.7.2018
Sinä jätit jälkeesi suuren surun tulvavedet, vyöryvät vuorenrinteet, auringonlaskut ilman uutta aamua. Ei, köyhä en ole. Sinä jätit minut tämän suuren surun valtaan. Tämän kaipauksen kiedon ympärilleni kuin kalleimman vaatteen Ja kauneimman. Veeraa pohjattomasti kaivaten Äiti
Tyhjyyden kuilua raidoittivat pitkät puiden varjot Tuuli haki ne tanssiin Pyörähtäen syvään kumarrukseen Silloin huomasin että kuilun kaukaisessa päässä taivas oli koboltinsininen... Seija-kummi 9.3.2020, kun Veeran kuolemasta on 921 päivää.