Missyoualways

Elokuun jälkeen näyttämölle tuli runoilija vetäen suruviittansa laahuksissa maataviistävää toivoa, kun valokuvaajan linssin läpi näkyi vain tyhjää ja kaiken valon nielevä  avaruuden musta aukko.  17.7.2018

Oravanjäljet kuusen alla. Tassunjäljet tallennettu tarkasti hankeen, piirtojälki kuin aikoinaan Qroguise- kissankuvien piirtäjällä. Käytkö sinäkin pieni orava täällä haudalla hyppelemässä, keikutko kuusenoksalla kynttilälyhtyjä keinuttaen? Teetkö ilonhyppelöitä hangelle, jalanjälkipiirroksia menneiden Ilonhetkien muistoksi? Hautausmaan Oravalle 5.3.2020

Sinä jätit jälkeesi suuren surun tulvavedet, vyöryvät vuorenrinteet, auringonlaskut ilman uutta aamua. Ei, köyhä en ole. Sinä jätit minut tämän suuren surun valtaan. Tämän kaipauksen kiedon ympärilleni kuin kalleimman vaatteen Ja kauneimman. Veeraa pohjattomasti kaivaten Äiti

Tyhjyyden kuilua raidoittivat pitkät puiden varjot Tuuli haki ne tanssiin Pyörähtäen syvään kumarrukseen Silloin huomasin että kuilun kaukaisessa päässä taivas oli koboltinsininen... Seija-kummi 9.3.2020, kun Veeran kuolemasta on 921 päivää.

Vuosipäivän varjo suurenee päivä päivältä ja tavoittaa minua. Minä olen jähmettynyt paikalleni, mutta kalenterinsivut kääntyvät itsekseen Ja sekunnit hakkaavat poispäin sinusta. Voinko hypätä yli vuosipäivän, jos laitan mustat aurinkolasit silmille ja siirrän katseeni kaukaisimpaan tähteen. En ajattele nyt tätä suruani, En menetystäni, Ikävääni. Surukukat kuihtuneet jo kauan sitten. Tuon sinulle rakas uusia - ilon värisiä. 28.2.2020