Missyoualways

  Jouluaaton iltana Pimeällä hautausmaalla palavat tuhannet  valot.  Asettelen haudalle enkelikortin  Ja kuivakukka-asetelman.  Sytytän  Kaipaan ja Muistan -kynttilän.  Elämäsi muistot ohenneet kuultokuviksi. Kaipaus kasvanut taivaaseen saakka. Terveisiä sinne taivaaseen.  Kaipaan ja Rakastan. Äiti 25.12.2025

  Vuodet eivät ole veljiä keskenään  eivätkä vuodenajat Sisaruksia. On lupa odottaa Uusia päiviä elämättömiä, uutta aikaa tulevaa. Lähteä sadetakkiin kääriytyneenä  iltamyöhälenkille  ja kuunnella tienvieri puron ääntä, kun se matkaa vapaana eteenpäin.  Ihailla yksinäisenä kesäyönä pihaan saapuneen linnun huiluääntä. Herätä kesäaamuna lintujen  häiriköintiin, maikeimpien aamuunien aikaan. Katsella auton ikkunasta, kun Raekuuron hyökkää tuulilasiin ja nähdä korkeat ukkosen alasinpilvet taivaanrantaa kehystämässä. Sytyttää kynttilänliekki valoksi taloon, kun myrskyn jälkeen  on aivan pimeää. Kiittää menneistä päivistä. Taaksejätetystä elämästä. Ellille äiti  23.8.2025

  Minä en itke  mutta kyyneleet vain valuvat hiljaisina poskilleni. Alkoi syyskuun sade loputon Marjaana 31.8.2025

  Mustarastas tuli kesäyössä laulamaan meille. Sen huiluääni kaikui puutarhasta huoneisiin,  läpi seinien  ja mielen surukerrosten. Luomoavalla äänellään, kutsui meitä  elämään. Me kurkimme verhojen raosta,  kun se huhuili Suruvaahteran alla. Kohta jo kävelimme ulos  kesäyöhön  paljain jaloin  katsomaan sitä. Ei se kieltänyt meitä suremasta, halusi vain tarjota meille  hengähdystauon surun pitkään soittoon. Ellille äiti   19.12 2025

  Ylihuomenna on Syntymäpäivät, mutta ei Huominen  koskaan tullutkaan meille eikä Ylihuomiseen asti yhdessä päästy.  Elämä hyppäsi huomisen yli. Kuolema vei mennessään syntymäpäivät. Mutta vieläkin minä merkitsen päivän kalenteriini, piirrän suuren sydämen ja kirjoitan siihen  nimesi. Sillä minun elämässäni sinä olet. Marjaana 19.12.2025 Marjaana 16.12.2025

Kolme yötä syntymäpäiviin. Sydän hakkaa ja näköä heittää. Minä takerrun oljenkorsiin: Auerin murhamysteeriin: Kuka valehteli ja miten paljon virheitä tehtiin. Ostan taas yhden uuden peiton sänkyni päälle: kas näin pedataan painajaisunet piiloon, silmistä pois. Ripustan jouluvaloja ikkunoihin ja vien sinisen tekokuusen pihalle. Kuuntelen valehtelijoiden juhlaa äänikirjana.  Koko elämäni on kulissia, Valhetta. Paljon onnea vaan, poisotettuna. Sillä en minä jaksa Näitä ilottomia syntymäpäiviä. Pitäisi vain itkeä. Surra. Pukeutua joulun alla mustaan. Antaa talonkin upota tähän kaikkinielevään pimeyteen. Olen loppuun Väsynyt Elämäni Takinkääntöihin, Ikävään, joka välillä tulee räntänä ja lumena, alijäähtyneenä vetenä. Syntymäpäivien irvikuva. Vuosi lisää haudalla. Marjaana 15.12.2025

Me olemme heijastuksia lasilla, Kuusikymmentä sydämenlyöntiä minuutissa, pakenevassa hetkessä. Olemme tässä vielä Ajankulussa Ajan kuluttamia Ajattomina Rapakiven salatut piirtojäljet, Graniitin kestävä todellisuus. Seija-siskolle kirjoitettu  Marjaana 29.10.2025

Ja niin maailma loppui. Oli otettava ensimmäiset askeleet  tyhjän päälle kohti tyhjyyttä, tuntematonta, Jotakin kohti, jota ei edes  tiennyt olevan; Tuntematonta mannerta. Voimattomin jaloin,  jotka eivät kantaneet kuin yhden askeleen  verran. Hapuilevin ottein,  Vapisevin äänin. Mutta niin se käynnistyi: Uusi matka, Kun kaikki entinen oli pyyhkiytynyt pois. Eikä aurinko enää noussut. Marjaana 22.11.2025 JK. Tämän runon kirjoitin, kun luin jonkun  kirjoittavan kriisistään ja siitä,  ettei maailma loppunutkaan.  Minulle loppui. 

  Surun paino: Toisina päivinä maahan painava. Toisina ohut kuin perhosen siipi lennossa,  josta ei kiinni saa. 

Marraskuun Talo on hiljainen ja kolkko. Tämä syksy vain jatkuu -- kuin pysähtynyt suru-- niin kuin ei osaisi siirtyä eteenpäin seuraavaan vuodenaikaan. Päästää irti. Linnut käyvät koputtamassa yksinäisyyteni ikkunaan, luulevat autiotaloksi, vai tulevatko muistuttamaan, että vielä on jossakin elämää. Illalla avaan kirjan ja Sinun kuvasi löytyy yllättäen kirjan välistä. Siinä Sinä olet onnellisena. Kahdeksan vuotta on mennyt tätä ikävää, enkä vieläkään osaa sanoa tästä surusta Muuta kuin: Rakastan. Marjaana 13.11.2025

  Me kurkotamme kuoleman rajan yli Toisiamme kohti. Terveisiä täältä: Rakastan. Veeralle äiti 18.10.2025

  Veera,  Lintuni kukkani perhoseni.  Koko elämäsi ajan  Sinä piirtelit aina kuvia,  joka päivä hahmottelit uuden  ja toit minulle nähtäväksi.  Minä selaan täällä kuviasi,   elettyjen päivien muistoja. Jäljelle jääneitä.  Sinua kaivaten  Äiti 31.11.2025

  Menin haudalle. Sinä olit vetänyt kuusesta Kukkaköynnösketjun Syklaamiruukkuun. Me kurkotamme kuoleman rajan yli Toisiamme kohti. Terveisiä täältä: Rakastan. Veeralle äiti 18.10.2025

Kahdeksannen vuoden Syyskuun Coping - maraton on nyt takana. Jäljellä vauhdista sokaistunut mieli ja suru, joka hölkkäilee maaliviivalle perässä. Takertunut olen taas ulkoiseen, kun sisäänpäin en voi katsettani kääntää. Takiaispallona kiinnityn työhöni, ihmisiin --  mihin vain -- etten voisi ajatella, että unohtaisin tämän kivun, ikävän riitasoinnun, saisin surun viimeinkin sulkemaan suunsa. Laitan äänikirjan päälle,  etten kuule ajatuksiani,  mutta jätän kesken  ja lataan kohta jo uuden. Mutta sitten en enää vain kestä;  otan komerosta vaatekassin esille,  laskostelen vaatteesi pinoon. Vieläkö sinun tuoksuasi on jäljellä näissä? Puen villatakkisi päälleni, minua paleltaa. Mutta pyykkiin en sitä laita,  ettei tuoksusi  katoaisi. Lähden haudalle katsomaan,  miten syklaamit pärjäävät. Nehän ovatkin villiintyneet täyteen  nuppuja!  Nypin ylimenneitä kukkavarsia ruukuista ja mietin yhteisiä vuosiamme. Nostan sinun ison sammakon pöydälle...

Talo on ympäröity valolla, mutta minä  istun Yksinäisyyteni hämärässä pitkien painajaisunieni jälkeen, joissa itkin ääneen. Painajaisuni---elämä, joka käveli ohi. Se ettei saanut yhteyttä läheisiinsä. Että kuolema tuli taloon ja vei mitä halusi. Miten tähän kehään päädyin ja miten voin astua tästä ulos? Kissan vieressä minä istun vanhalla puusohvalla ja juon aamukahviani katsellen kun syyskuun viimeisten päivien valo ympäröi taloa. Marjaana 28.9.2025

Vuosia sitten savikurssilla teit eteenpäin ryömivän savisammakon ja valoit sen pronssiin, ja kuolleena makaavan linnun, siivet ristissä kohti taivasta. Ajattelitko silloin jo lähteväsi täältä? Äiti 14.9.2025

Katson vauvanmyssyä pitsireunuksineen Ja mietin sitä äitiä joka solmi sen kuolleen lapsensa päähän. Vielä kerran. Viimeisen. Silitti päätä suoristeli pitsejä Viimeisen kerran Ennenkuin oli erottava Ja arkku suljettiin. Kaikkia äitejä muistaen, jotka ovat joutuneet hautaamaan oman lapsensa.  Marjaana 20.8.2025

Minä en ole Pohjaan uponnut laiva olen aalloilla keikkuva Kaarnavene. Minä en ole Paikalleen jämähtänyt siirtolohkare, olen tien viertä kulkeva Kivitasku. Minä en ole tyhjä purkutalo, olen huoneeseen sytytetty Kynttilä. Minä en ole huuto tyhjään, olen rukoukseen liitetyt Kädet. Marjaana 11.9.2025

Sinäkö minulle opetit  katsomaan elämän kauneutta?  Vai minäkö Sinulle?  Vai oliko se meissä molemmissa yhteisissä asetuksissa?  Veeralle äiti 17.8.2025

Täyttymyksen hetket: Elämän Täysmitalliset, Top five: Sain vastasyntyneen kapaloituna syliini, ja kun toinen vastasyntynyt laskettiin  vatsani päälle päälle mönkimään. Kun kirkon käytävällä mieheni käsipuolessa  kävelin vihille, Ja kaikkien menetysteni jälkeen Aamu Genesaretin järvellä. Marjaana 15.7.2025