Tämä suru

Kaunis elokuun aamu

Ja tämä suru,

josta en osaa sanoa.

Aamunkoiton hetkellä jo

kysyn missä olet

eivätkä silmäni sinua erota

häikäisevän päivän valossa.

Mutta laskevan auringon

Puutarhassa olet

Hiljainen seuralainen.

Muistojen maailmassa

sinä kerrot minulle,

minkälainen koulupäivä sinulla oli,

ja saunanlauteilla laulat minulle

vanhasta puff-lohikäärmeestä,

jonka suomut ovat

haalenneet ja vaalenneet.

Käsikynkässä me mennään,

silloin kun myrskyää,

eikä sadetta erota

kasvoilla valuvista

kyyneleistä.

Enkä minä päästä irti,

en päästä sinusta.

En milloinkaan.

Marjaana 13.8.2023