Surulliset muistot lentelevät

23.2.2019

Surulliset muistot
lentelevät
Näissä tyhjissä
huoneissa
Kuin yöperhoset.

Minun silmäni eivät
enää jaksa
katsoa
Näitä unia
todeksi
muuttuneita.

Minä en enää itke.
Olen kieltänyt
sen itseltäni,
sillä kuin savi
Sulan
ja hajoan.

Olen lukinnut tuskan
Suuren ja painavan
oven taakse.

Näiden turvonneiden
luomien alta
Minun on
katsottava ohi
Tämän
todellisuuden.

Kurkistettava
verhojen raosta
Päivänvaloon.