Päivät vyöryvät ohitse

17.11.2019

Päivät vyöryvät
minun ohitse
kuin panssarivaunut kulkueessa.

Seison syrjässä
katselemassa,
kun ne menevät ohi.
Tuntemattomana tuntemattomien
joukkoon.

Olen kadottanut osani
tässä näytelmässä.
Enkä saa selvää sekavista  muistiinmerkinnöistäni.

Makaan hämärässä
huoneessa
luovuttaneena.

Vuosien itku
on
loppunut
ja
tiivistynyt
hiljaisuudeksi,
muodottomaksi
märäksi
savimöykyksi.

Peiton alla
kehrää kissa onnea.