Tekstit

Menneiden päivien askelten kaiku

Menneiden päivien  loittonevien  askelten kaiku.  Elämä kulkee  kevenevin kengin  eteenpäin. Mutta eilisen muistot  eivät minua jätä.  Vuosien taakse ulottuvat  elämän sidosnauhat  yhdessä punotut.  Mennyt aika  on muuttunut haaveeksi taivaanrantaan.  Tulevaisuuden haaveet lipuivat ohitse  kun puotapilvet taivaalla.  Mennyt ja tuleva vaihtoivat  istuinpaikkoja pöydässä.   Tienvarressa hyppivät heinäsirkat  ja kasvoilla viivähtää  ohimenevän perhosen lennon varjo.  Tulevaisuus: Mustan pilven violetti reuna,  Ukkosmyrsky, joka hellepäivänä ohitti,  Pimeään aamuun nouseva iltatähti. Marjaana 17.7.2021

Pilvet ovat pudonneet alas

Taivaanpilvet ovat pudonneet alas ja niistä kasvaa korsia,  heikkoja yksinäisyyden siveltimenvetoja,  nopealla kädellä vetäistyjä. Veteen piirretyt viivat:  todellisuuden ääriviivoja vai pelkkiä heijastuksia?  Varjot vähintään yhtä vahvoina kuin  todellisuus.  Minä alan muistoista ja lopetan niihin.  Tässä hetkessä minä olen vain valoa läpäisemätön varjo. Muistijäljet vahvempina minussa  kuin tämä hetki.  Kun olit kuollut taivas pilvetön, sumea.  Hautajaispäivänä pilvet  niin korkealla maasta.  Tänään lammenpohjassa  vain heijastuksina elämästä.  Marjaana 2.7.2021

Pyörä on parkeerattu

Pyörä on parkkeerattu  kivikkopenkin viereen  niinkuin sinun pyörä ennen.  Istutettiin lohenpunaiset inkaliljat  ja limenväriset hortensiat  riitasointuinnuiksi haudalle. Neljä vuotta sitten oli viimeinen  kesä kukassa. Sinä nauroit silloin puutarhassa.  Joskus sekunnin ajan  - minä luulen, että asut vielä  tässä kaupungissa  ja olen menossa sinun luokse.  - Aivan kuin sekunti, jolloin auto on kiitämässä  ulos tieltä, ennen korjausliikettä Se on kuollutta aikaa, kangastusta. Kuulokuvaa, jonka sisälle ei ole pääsyä. Vieläkö se elää jossakin  minun aivosolussani.  Sisko, jonka siskonpesti loppuunkirjoitettiin, sanoi, että hänellä on vielä jäljellä  kuolleen siskonsa vaatteita,  joissa on tuoksu jäljellä.   Minua olisi itkettänyt, mutta en osaa enää itkeä.   Olen kadottanut itkun ja naurun.   Elämä on nyt kapeampi kaista  ja vain peruutuspeilistä  näkyy tarkasti.  ...

He sanovat suisidi

He sanovat "suisidaalinen, teki suisidin."  Niin he sanovat osoittaakseen, että he ovat asian yläpuolella. Ammatillisesti  uloskirjoittavat itsensä. Ja lukitsen portin.  Minulta ette mitään koskaan tule saamaan.  Älä kävele pihamaalleni.  PÄÄSY kielletty. Ulos.  Marjaana 19.6.2021

Aurinko kirkuu kesää

Aurinko kirkuu kesää  taivaalta,   en pääse pakoon.  Olen eksynyt erämaahan  kuivuneiden purojen äärelle.  Suru saartaa varjona edestä ja takaa.  Jokainen askel on turha. Marjaana 7.6.2021

Pieni yksivuotiaan kori

Pieni yksivuotiaan kori on hyllyn päällä.   Laitoin se käpyjä täyteen.  Olisipa vielä nyt se päivä,  niin tietäisin miten se eletään.  Olen palannut Suruvaahteran alle istumaan. Se tekee uusia käpristyneitä ruskeanvihreitä lehtiä  ja heijaa tyynesti oksiaan.  Tämä yksinäisyys on vailla ääriviivoja ja poispyyhitty tulevaisuus  on kuin pellolle laskeutunut sumu ennen yötä.  Kävit viime yönä kolmekymppinen.  Olit muuttunut, aikuisempi,  vieraampi. Istuimme penkille vierekkäin  ja kiirehdin sanomaan,  että olen mielettömän onnellinen,  kun olet siinä.  - Aina sinun on pakko päästä  ensimmäiseksi  sanomaan. Sinä sanoit   ja pyysin sinua kertomaan ensin.  - Vauvan jalat on kylmät ja niitä on vaikea  saada lämpimiksi."  Sinä sanoit.    Vauvan. Etsin villasukkia vauvan jalkojen päälle. Marjaana 22.5.2021

Minä lupasin pysyä elossa

Minä lupasin pysyä elossa  Sinun vuoksesi  Kaksikymppinen.  Ja Sinä opetit minulle miten Keskellä pimeintä yötä soitetaan pianolla kahdestaan "Can' t stop falling in love  with you."  Ellille äiti 10.5.2021