Pyörä on parkeerattu

Pyörä on parkkeerattu 

kivikkopenkin viereen 

niinkuin sinun pyörä ennen. 

Istutettiin lohenpunaiset inkaliljat 

ja limenväriset hortensiat 

riitasointuinnuiksi haudalle.

Neljä vuotta sitten oli viimeinen 

kesä kukassa.

Sinä nauroit silloin puutarhassa. 

Joskus sekunnin ajan 

- minä luulen, että asut vielä 

tässä kaupungissa 

ja olen menossa sinun luokse.

 - Aivan kuin sekunti, jolloin auto on

kiitämässä ulos tieltä, 

ennen korjausliikettä.

Se on kuollutta aikaa, kangastusta.

Kuultokuvaa, jonka sisälle ei ole pääsyä.

Vieläkö se elää jossakin 

minun aivosolussani? 

Sisko, jonka siskonpesti 

loppuunkirjoitettiin,

sanoi, että hänellä on vielä jäljellä 

kuolleen siskonsa vaatteita, 

joissa on tuoksu jäljellä.  

Minua olisi itkettänyt, mutta en osaa 

enää itkeä.

Olen kadottanut itkun ja naurun. 

 Elämä on nyt kapeampi kaista

 ja vain peruutuspeilistä

 näkyy tarkasti. 

 Marjaana 1.7.2021