Missyoualways

  Jouluaaton iltana Pimeällä hautausmaalla palavat tuhannet  valot.  Asettelen haudalle enkelikortin  Ja kuivakukka-asetelman.  Sytytän  Kaipaan ja Muistan -kynttilän.  Elämäsi muistot ohenneet kuultokuviksi. Kaipaus kasvanut taivaaseen saakka. Terveisiä sinne taivaaseen.  Kaipaan ja Rakastan. Äiti 25.12.2025

  Vuodet eivät ole veljiä keskenään  eivätkä vuodenajat Sisaruksia. On lupa odottaa Uusia päiviä elämättömiä, uutta aikaa tulevaa. Lähteä sadetakkiin kääriytyneenä  iltamyöhälenkille  ja kuunnella tienvieri puron ääntä, kun se matkaa vapaana eteenpäin.  Ihailla yksinäisenä kesäyönä pihaan saapuneen linnun huiluääntä. Herätä kesäaamuna lintujen  häiriköintiin, maikeimpien aamuunien aikaan. Katsella auton ikkunasta, kun Raekuuron hyökkää tuulilasiin ja nähdä korkeat ukkosen alasinpilvet taivaanrantaa kehystämässä. Sytyttää kynttilänliekki valoksi taloon, kun myrskyn jälkeen  on aivan pimeää. Kiittää menneistä päivistä. Taaksejätetystä elämästä. Ellille äiti  23.8.2025

  Minä en itke  mutta kyyneleet vain valuvat hiljaisina poskilleni. Alkoi syyskuun sade loputon Marjaana 31.8.2025

  Mustarastas tuli kesäyössä laulamaan meille. Sen huiluääni kaikui puutarhasta huoneisiin,  läpi seinien  ja mielen surukerrosten. Luomoavalla äänellään, kutsui meitä  elämään. Me kurkimme verhojen raosta,  kun se huhuili Suruvaahteran alla. Kohta jo kävelimme ulos  kesäyöhön  paljain jaloin  katsomaan sitä. Ei se kieltänyt meitä suremasta, halusi vain tarjota meille  hengähdystauon surun pitkään soittoon. Ellille äiti   19.12 2025

  Ylihuomenna on Syntymäpäivät, mutta ei Huominen  koskaan tullutkaan meille eikä Ylihuomiseen asti yhdessä päästy.  Elämä hyppäsi huomisen yli. Kuolema vei mennessään syntymäpäivät. Mutta vieläkin minä merkitsen päivän kalenteriini, piirrän suuren sydämen ja kirjoitan siihen  nimesi. Sillä minun elämässäni sinä olet. Marjaana 19.12.2025 Marjaana 16.12.2025

Kolme yötä syntymäpäiviin. Sydän hakkaa ja näköä heittää. Minä takerrun oljenkorsiin: Auerin murhamysteeriin: Kuka valehteli ja miten paljon virheitä tehtiin. Ostan taas yhden uuden peiton sänkyni päälle: kas näin pedataan painajaisunet piiloon, silmistä pois. Ripustan jouluvaloja ikkunoihin ja vien sinisen tekokuusen pihalle. Kuuntelen valehtelijoiden juhlaa äänikirjana.  Koko elämäni on kulissia, Valhetta. Paljon onnea vaan, poisotettuna. Sillä en minä jaksa Näitä ilottomia syntymäpäiviä. Pitäisi vain itkeä. Surra. Pukeutua joulun alla mustaan. Antaa talonkin upota tähän kaikkinielevään pimeyteen. Olen loppuun Väsynyt Elämäni Takinkääntöihin, Ikävään, joka välillä tulee räntänä ja lumena, alijäähtyneenä vetenä. Syntymäpäivien irvikuva. Vuosi lisää haudalla. Marjaana 15.12.2025

Me olemme heijastuksia lasilla, Kuusikymmentä sydämenlyöntiä minuutissa, pakenevassa hetkessä. Olemme tässä vielä Ajankulussa Ajan kuluttamia Ajattomina Rapakiven salatut piirtojäljet, Graniitin kestävä todellisuus. Seija-siskolle kirjoitettu  Marjaana 29.10.2025

Ja niin maailma loppui. Oli otettava ensimmäiset askeleet  tyhjän päälle kohti tyhjyyttä, tuntematonta, Jotakin kohti, jota ei edes  tiennyt olevan; Tuntematonta mannerta. Voimattomin jaloin,  jotka eivät kantaneet kuin yhden askeleen  verran. Hapuilevin ottein,  Vapisevin äänin. Mutta niin se käynnistyi: Uusi matka, Kun kaikki entinen oli pyyhkiytynyt pois. Eikä aurinko enää noussut. Marjaana 22.11.2025 JK. Tämän runon kirjoitin, kun luin jonkun  kirjoittavan kriisistään ja siitä,  ettei maailma loppunutkaan.  Minulle loppui. 

  Surun paino: Toisina päivinä maahan painava. Toisina ohut kuin perhosen siipi lennossa,  josta ei kiinni saa. 

Marraskuun Talo on hiljainen ja kolkko. Tämä syksy vain jatkuu -- kuin pysähtynyt suru-- niin kuin ei osaisi siirtyä eteenpäin seuraavaan vuodenaikaan. Päästää irti. Linnut käyvät koputtamassa yksinäisyyteni ikkunaan, luulevat autiotaloksi, vai tulevatko muistuttamaan, että vielä on jossakin elämää. Illalla avaan kirjan ja Sinun kuvasi löytyy yllättäen kirjan välistä. Siinä Sinä olet onnellisena. Kahdeksan vuotta on mennyt tätä ikävää, enkä vieläkään osaa sanoa tästä surusta Muuta kuin: Rakastan. Marjaana 13.11.2025

  Me kurkotamme kuoleman rajan yli Toisiamme kohti. Terveisiä täältä: Rakastan. Veeralle äiti 18.10.2025

  Veera,  Lintuni kukkani perhoseni.  Koko elämäsi ajan  Sinä piirtelit aina kuvia,  joka päivä hahmottelit uuden  ja toit minulle nähtäväksi.  Minä selaan täällä kuviasi,   elettyjen päivien muistoja. Jäljelle jääneitä.  Sinua kaivaten  Äiti 31.11.2025

  Menin haudalle. Sinä olit vetänyt kuusesta Kukkaköynnösketjun Syklaamiruukkuun. Me kurkotamme kuoleman rajan yli Toisiamme kohti. Terveisiä täältä: Rakastan. Veeralle äiti 18.10.2025

Kahdeksannen vuoden Syyskuun Coping - maraton on nyt takana. Jäljellä vauhdista sokaistunut mieli ja suru, joka hölkkäilee maaliviivalle perässä. Takertunut olen taas ulkoiseen, kun sisäänpäin en voi katsettani kääntää. Takiaispallona kiinnityn työhöni, ihmisiin --  mihin vain -- etten voisi ajatella, että unohtaisin tämän kivun, ikävän riitasoinnun, saisin surun viimeinkin sulkemaan suunsa. Laitan äänikirjan päälle,  etten kuule ajatuksiani,  mutta jätän kesken  ja lataan kohta jo uuden. Mutta sitten en enää vain kestä;  otan komerosta vaatekassin esille,  laskostelen vaatteesi pinoon. Vieläkö sinun tuoksuasi on jäljellä näissä? Puen villatakkisi päälleni, minua paleltaa. Mutta pyykkiin en sitä laita,  ettei tuoksusi  katoaisi. Lähden haudalle katsomaan,  miten syklaamit pärjäävät. Nehän ovatkin villiintyneet täyteen  nuppuja!  Nypin ylimenneitä kukkavarsia ruukuista ja mietin yhteisiä vuosiamme. Nostan sinun ison sammakon pöydälle...

Talo on ympäröity valolla, mutta minä  istun Yksinäisyyteni hämärässä pitkien painajaisunieni jälkeen, joissa itkin ääneen. Painajaisuni---elämä, joka käveli ohi. Se ettei saanut yhteyttä läheisiinsä. Että kuolema tuli taloon ja vei mitä halusi. Miten tähän kehään päädyin ja miten voin astua tästä ulos? Kissan vieressä minä istun vanhalla puusohvalla ja juon aamukahviani katsellen kun syyskuun viimeisten päivien valo ympäröi taloa. Marjaana 28.9.2025

Vuosia sitten savikurssilla teit eteenpäin ryömivän savisammakon ja valoit sen pronssiin, ja kuolleena makaavan linnun, siivet ristissä kohti taivasta. Ajattelitko silloin jo lähteväsi täältä? Äiti 14.9.2025

Katson vauvanmyssyä pitsireunuksineen Ja mietin sitä äitiä joka solmi sen kuolleen lapsensa päähän. Vielä kerran. Viimeisen. Silitti päätä suoristeli pitsejä Viimeisen kerran Ennenkuin oli erottava Ja arkku suljettiin. Kaikkia äitejä muistaen, jotka ovat joutuneet hautaamaan oman lapsensa.  Marjaana 20.8.2025

Minä en ole Pohjaan uponnut laiva olen aalloilla keikkuva Kaarnavene. Minä en ole Paikalleen jämähtänyt siirtolohkare, olen tien viertä kulkeva Kivitasku. Minä en ole tyhjä purkutalo, olen huoneeseen sytytetty Kynttilä. Minä en ole huuto tyhjään, olen rukoukseen liitetyt Kädet. Marjaana 11.9.2025

Sinäkö minulle opetit  katsomaan elämän kauneutta?  Vai minäkö Sinulle?  Vai oliko se meissä molemmissa yhteisissä asetuksissa?  Veeralle äiti 17.8.2025

Täyttymyksen hetket: Elämän Täysmitalliset, Top five: Sain vastasyntyneen kapaloituna syliini, ja kun toinen vastasyntynyt laskettiin  vatsani päälle päälle mönkimään. Kun kirkon käytävällä mieheni käsipuolessa  kävelin vihille, Ja kaikkien menetysteni jälkeen Aamu Genesaretin järvellä. Marjaana 15.7.2025

 Evakkomatkalla  Lähtö nro 1 Viimeisenä lähtijänä Sotilas avaa kotinsa oven, kun kaikki ovat jo menneet. Ja ennenkuin sulkee oven viimeistä kertaa, ampuu seinältä kellon, merkiksi siitä, että aika tässä talossa loppui nyt. Luovuttaa maansa, kotinsa ja poistuu talosta. Lähtö nro 2 Me ajoimme pimeään pihaan Ja itkimme ääneen. Avasimme tyhjän kotitalon oven, laitoimme pimeän talon ikkunoille palamaan kynttilöitä, merkiksi siitä, että tästä kodista oli tänään lähdetty iäksi. Lähtö nro 3 Etsin avaimen pimeältä pihalta ja menin sisälle taloon nähdäkseni että hän oli imuroinut kotinsa, vaihtanut lakanat Ja jättänyt taakseen Koko elämänsä. Marjaana 30.3. 2025

Huhtikuu  läikkyy minussa ylitse, kulkee keikutellen läpi kalenterin päivät ja menee menojaan. Liikuttelee jäitä, ahtaen niitä rannalle ennen lähtöään, paiskoo raekuuroja alas pilvistä. Kuka istutti minuun tämän kaipauksen, loputtoman? Kaivata ja odottaa, odottaa ja kaivata, vielä odotuksen jälkeenkin kaivata. Kuka istutti toivon kuin maan alta nousevan keltaisen krookuksen, joka menneiden talvien jälkeenkin jaksaa vielä uskoa elämään? Huhtikuu jäätää yöllä piharapakot, kaataa kaiken minussa nurinpäin, aamut uhkuu kylmää, mutta iltaisin käy kevyin tanssiaskelein puutarhassa. Leikkii valon läiskinä tapetilla, ajaa itseään takaa kuin kissa häntäänsä. Marjaana 1.5.2025

Tulee uusi äitienpäivä:  Vaaleanpunakukkainen ruukkuruusu pöydälle ja kissakuosinen aamutakki. Aamusoitto olkkarissa Jiveaskeleilla. Marjaana 11.5.2025

Suru Repii ja riuhtoo meitä Me sätkimme kaloina verkossa. Ja toiset meistä ovat kuristavia verkonsilmiä, hellittämättömiä, ymmärtämättömiä, Armottomia. Marjaana 14.6.2025

Tänään lähden taas kukkaostoksille.  Istutan maahan ystäviltäkin saadut kukan alut. Illalla sytytän kynttilöitä huvimajaan, pidän siellä hetken sadetta. Kutsun kissan pihalta yöksi kotiin. Kiitän elämästä. Tästä ohuesta kaistaleesta, jolla saan elää. Marjaana 19 6.2025

  Elokuun viimeinen Kahdeksan vuotta sitten illalla Sinä soitit minulle viimeisen kerran Veera, minun lapseni.  Enkä minä -äiti - osannut kuin soperrella jotakin, vaikka sinä olit vielä  siellä linjan päässä ja kuulin äänesi --  muuttolintuni   lähdössä pois --   ja minulla oli viimeinen mahdollisuus, jota en osannut käyttää. Ja niin me toivotimme toisillemme  Hyvää yötä ja suljimme yhteyden  viimeisen kerran. Marjaana 31.8.2025

Elokuu toi viimein sateet ja itkun, Voimattomat päivät,  Täyttyvät kalenterinsivut ja täytetty tyhjyys. Kahdeksan vuotta, sumuun häviävä  loppusuora. Häviävä aika kuin syksyn pimeä tie. Se jolle lähdettiin syyskuun ensimmäisenä. Kahdeksannelle maaliviivalle saapuminen. Yhdeksäs kierros alkaa. Santiago de compostella. Monetko kengät on kulutettu jo  loppuun? Mitä minä en olisi kokeillut tässä eroahdistuksessani? Marjaana 13.8.2025

Näen surun kasvoiltasi mutta omiani en enää tunne,  sillä olen helisevä vaski ja kumiseva symbaali, tyhjä  ilman sinua ja rakkauttasi. Kuolema, rakkautta lapseeni et vie, vaikka riistit minulta  lihaani ja vertani  ja pudotit minut polvilleni, niin etten  koskaan enää pääse ylös.  Mutta kun ristin käteni, ne ovat Sinun  käsissäsi. Tunnen sen. Vaikka kulken pimeässä luotan, että olet valossa. Perille päässyt. Tänne alas asti ei näy, miten taivaassa sinusta iloitaan.  Marjaana 24.8.2025

Pääskyset lentävät sisälle taloon Ja muurahaiset kävelevät pitkinä jonoina yli kynnyksen. Valo läikehtii yli Suruvaahteran lehvistön,   ja silloin ymmärrän:  Sinä olet siinä maalailemassa  perhosen siipikuvioita sänkyni viereen seinälle. Tänä kesänä kaikki entinen on muutoksessa.  Surun karttakuvaan  on hahmottumassa  uutta muotoa, piirtoviivoja lentoradoista, joilla ei vielä ole lennelty.  On kuljettu pitkä tie Kohti Tuntematonta  siitä hetkestä kun  maan magneettikenttä  liikahti pysyvästi sijoiltaan  ja kompassineula lähti osoittamaan  viistoon.   Siitä minä en tiedä,  minä elän kaikkiin Ilman suuntiin tätä surua--  Tutuksi tullutta.  Marjaana 3.8.2025

Kärsimyksen mantereelle Saavuttuasi jatkat paljain jaloin, mieli tyhjenneenä sanoista  ja todellisuuden selityksistä. Älä turhaan yritä puhua tyhjäksi käyneillä sanoilla, ne eivät tavoita totuutta. Sillä sanat, joilla puhut, ovat toisen maan kieltä, sen maailman, josta lopullisesti olet poistunut. Siellä totuus leivottiin mieleiseksi ja puheella luotiin harhakuva, että kortit jaettaisiin pelipöydässä tasan, vaikka todellisuudessa ässät olivat kokoajan piilotettuina  hihoihin. Säännön mukaan kukaan ei saa saada enemmän tai parempaa, että kakkupalojen on oltava yhteismitalliset. Narsistinen loukkauksen korjaamiseksi riitti vain huutaa taikasanat: "Tämä on Epäreilua! " tai "Ei ole Kohtuullista! " Ja maailmanjärjestys saatiin palautettua heti ennalleen. Mutta kärsimyksen mantereella, jonne olet paiskautunut, alkaa uusi aika ja todellisuus. Elämän katve-alueella on aloitettava  uusien sanojen opettelu: Menetyksen ja Luopumisen  sanasto.  Ainoa Todellisuus.  Ja l...

  Minulle sinun kuolemasi on kaikkien elämänvaiheiden sammuminen yhtäaikaa. Ilon pimeneminen. Taivaalta pudonnut tähti. Ote runostani  "Surun riekaleet" Marjaana 22.9.2023

  Ilman iloasi täällä. Mutta muistokin elämänilostasi Kuin  Perhosen lento,         Sudenkorento,   Päivään aukeava kukannuppu.  Marjaana 20.7.2025

Sudenkorentoja tuulikellossa,  ne hän osti haudalle.  Kellot soimaan tuulessa ja sudenkorennot lentoon.  Kun jäivät aikanaan ostamatta ne  sudenkorentokorvikset.  Marjaana 13.7.2025

Jouluruusu avaa pinkkiä kukkaansa Juhannusaattona. Siirrän toisen kärsivän sen viereen, että lähtisi eloon sekin. Mieleni pelloilla tuuli kulkee hitaasti, kysyy minulta, miksi en osannut silloin elää. En osannut, en vieläkään, opettelen tässä. Minä tarvitsen nämä yksinäiset juhannukseni, tämän minä osaan Mielen Yksinäisyyden. Lähelle en osaa, en rinnalle, mutta mieleni niityillä me kuljemme aina vierekkäin. Marjaana 21.6.2025

Minä istutin eilen puutarhaan  Jouluruusuja,  niitä,  joita vuosi sitten unessa pitelit sylissäsi Ja kutsuit Enkelinsiiviksi. Pinkkejä ja viininpunaisia, pitkävartisia, Löysin jouluksi tarjouksesta, ylimenneitä.   Nyt odotan,  että ne pääsevät kukkaan  -- Enkelinsiivet --sinun muistosi, ilosi.  Pidän ne elossa.   Marjaana 7.6.2025

" Älä lähetä minulle  runojasi, ne ahdistavat minua!"  Hän kirjoitti.  En lähetä, en yhtään mitään enää.  Minä olen runoni, ahdistukseni, suruni loputon.  Ei minulla enää muuta. Marjaana 6.6.2025

"Tuulenpesiä puu täynnä, tuolla  kiviaidan takana!" sinä sanot.  Nostan katseeni maasta yli kiviaidan, surun rajaviivojen.  Viheriöivät vielä,  vanhan elämän sotkut, risukasat. Optista harhaa se on,  mutta herkän kaunista.  Elämä risukasassa.   Uuden kesän lupaus.  Marjaana 30.5. 2025

Hyppykurkku eteisen lattialla, yöllä  kiikutin sen pakoon yöpakkasia.  Hyppykurkkuna minäkin väistelen  tätä surua,  Iloa iloa pintaan.  Kun on kevät ja elämä.  Kevät ja suruvaahtera limekukissa.  Taisivat kylmettyä vaahterankukatkin viime yönä.  Tähän suruun on jo tottunut,  yöpakkasiin,  keväthallaan.  Vien sankon maariankyyneleen päälle. "Katso nyt valaistuu jo", hän sanoo sydänyöllä, "Kohta on kesä" Ellille äiti  22.5.2025

  Tänään ME kaksi juhlimme yhdessä vähän äitienpäivää, Juhlimme, niin päätimme. Puhumme iloisia, mutta silloin tällöin putoaa sana heistä, jotka eivät enää istu pöydässä kanssamme. Suru on ottanut tyhjät tuolit ja istuu vuorotellen kummallakin, surusanat putoilevat aamuteehen. Isä toi aamulla teekupin autoon, kysyi: kumpaa haluat, teetä vai kaakaota? Jos Veera olisi täällä, hän leikkaisi minun hiustenlatvat. Suru saa istahtaa vielä seuraamme, käydä tuomassa, rakkaudenosoituksia meille vuosien takaa. Marjaana äitienpäivänä 11.5.2025

Unet Ovat ainoa maisema, jossa saatamme vielä tavata. Puhuakin joskus. Mutta en halua Sinua vaivata. Riittää, että tiedän sinulla olevan kaikki hyvin. Niin sanoin elossa olevalle tyttärelleni puhelimessa, Ja kuolleelle unessa. Marjaana 30.3.2025

  Minä olen kuolleen lapseni äiti. Pehmeä, syvästi rakastava. Kesken jääneen elämänsä palaset pehmeään kankaaseen kietonut. Rakkaus vahva, lujempi kuin koskaan. Se kaikki on minuun kirjoitettu: Päivä, jolloin lapsi minulle syliin annettiin  ja päivä kun minulta pois otettiin. Ja kaikki päivät siinä välissä, jolloin  huolehdin ja rakastin. Pois en koskaan antanut, ei,  en luovuta milloinkaan Yhteistä elämää, Aikaa, jonka jaoimme. Minussa Sinä olet elämäni loppuun saakka. Minuun kirjoitettu. Kuolemasi jälkeen  minä annoin sinulle unessa mustat pitsilahkeiset kalsarit päältäni, ettei sinua siellä paleltaisi. Marjaana 28.3.2025

On kuunnelta aamun tuutulaulua Ikävälle, Keinutettava itseä kuin tyhjää kehtoa. Katsottava aamun tuulta ja taivasta. Annettava eilisen pilvien purjehtia pois. Lähdettävä päivään nousevaan. Marjaana 21.3. 2025

  Kaikki se, minkä luuli omistavansa  katoaa. Elämän läksyjen lukija huomaa kädessään olevankin  Satukirjan  Väärinpäin. Vain  Olipa Kerran  on totta.  Marjaana 21.3.2025

Ja eilen minä ajattelin  Sinulla on kaikki hyvin Siellä olet rauhassa Perille päässyt. Rest in Peace. Marjaana 23.2.2025

Ballerinna letittää hiuksiaan.  En saa nauhanpäistä kiinni, että tietäisin mitä ajattelen. Ilon ja surun nyörit letittyvät tiukalle kiinni. Sinä punaisessa tanssihameessa ja kätesi tekevät pitkistä hiuksista hiuspalmikkoa. Suru kulkee huoneen poikki. Asetan kuvan takaisin kaappiin. Marjaana 2.2 2025

  Suruvaahteta on tehnyt tupsuja  latvoihinsa  Ja sillä on pieniä lumipalloja Vuoden alun koristeina oksillaan. Tupsut kaartuvat kauniisti alaspäin --- nöyrtyneinä elämän edessä--  mutta viime kesän oksantyngät sojottavat kukin eri suuntiin, kuka minnekin, kuin sanoakseen että "Elämä on!" Se nostaa tyynenä oksiaan päivän lyhyttä Valonkajoa vasten. Marjaana 12.1.2025

Minun mieleni kulkee  Surun puutarhaan,  hiljaiseen, kuolleeseen, missä tuuli on pysähtynyt kinoksiin,  kukat jäätyneet paikoilleen  ja  perhosten siivet ovat peittyneet lumeen.  Minä kierrän  hankeen poljettua lumisydäntä: Rakkautta, joka jäi eloon ja ikävääni ---  alas painettua kuusenoksaa.  Mutta Surun puutarhaan ei voi jäädä, sieltä on lähdettävä pois,  suunnattava askeleet kohti elämää. On etsittävä puutarhoja, joissa kukat vielä elossa  ja missä voi kuulla,  miten tuuli laulaa  menneisyyden kehtolaulua uusille päiville.  Marjaana 6.1.2024 Loppiaisena  

  He kouhkaavat Uutta Vuotta,  ampuvat raketteja taivaalle,  tekevät onnellisen vuoden inventaariota. Oi elämää, Oi onnea Ja kaikkea hyvää! Minä mietin hiljaa niitä, jotka eivät ole enää täällä Tulevia vuosia katsomassa. Uusia vuosia. He elävät menneisyyden maassa, päivissä, jotka jo menivät, auringonnousuissa  ja mailleen painuneissa päivissä,  kalenterin sivuissa, jotka jo revittiin pois. Marjaana 1.1.2025