Mustarastas tuli kesäyössä laulamaan meille

 

Mustarastas tuli kesäyössä laulamaan meille.

Sen huiluääni kaikui puutarhasta

huoneisiin, 

läpi seinien 

ja mielen surukerrosten.

Luomoavalla äänellään, kutsui meitä 

elämään.

Me kurkimme verhojen raosta, 

kun se huhuili Suruvaahteran alla.

Kohta jo kävelimme ulos 

kesäyöhön 

paljain jaloin 

katsomaan sitä.

Ei se kieltänyt meitä suremasta,

halusi vain tarjota meille 

hengähdystauon

surun pitkään soittoon.

Ellille äiti 

 19.12 2025