Missyoualways

Kahdeksannen vuoden Syyskuun Coping - maraton on nyt takana. Jäljellä vauhdista sokaistunut mieli ja suru, joka hölkkäilee maaliviivalle perässä. Takertunut olen taas ulkoiseen, kun sisäänpäin en voi katsettani kääntää. Takiaispallona kiinnityn työhöni, ihmisiin --  mihin vain -- etten voisi ajatella, että unohtaisin tämän kivun, ikävän riitasoinnun, saisin surun viimeinkin sulkemaan suunsa. Laitan äänikirjan päälle,  etten kuule ajatuksiani,  mutta jätän kesken  ja lataan kohta jo uuden. Mutta sitten en enää vain kestä;  otan komerosta vaatekassin esille,  laskostelen vaatteesi pinoon. Vieläkö sinun tuoksuasi on jäljellä näissä? Puen villatakkisi päälleni, minua paleltaa. Mutta pyykkiin en sitä laita,  ettei tuoksusi  katoaisi. Lähden haudalle katsomaan,  miten syklaamit pärjäävät. Nehän ovatkin villiintyneet täyteen  nuppuja!  Nypin ylimenneitä kukkavarsia ruukuista ja mietin yhteisiä vuosiamme. Nostan sinun ison sammakon pöydälle...

Talo on ympäröity valolla, mutta minä  istun Yksinäisyyteni hämärässä pitkien painajaisunieni jälkeen, joissa itkin ääneen. Painajaisuni---elämä, joka käveli ohi. Se ettei saanut yhteyttä läheisiinsä. Että kuolema tuli taloon ja vei mitä halusi. Miten tähän kehään päädyin ja miten voin astua tästä ulos? Kissan vieressä minä istun vanhalla puusohvalla ja juon aamukahviani katsellen kun syyskuun viimeisten päivien valo ympäröi taloa. Marjaana 28.9.2025

Vuosia sitten savikurssilla teit eteenpäin ryömivän savisammakon ja valoit sen pronssiin, ja kuolleena makaavan linnun, siivet ristissä kohti taivasta. Ajattelitko silloin jo lähteväsi täältä? Äiti 14.9.2025

Katson vauvanmyssyä pitsireunuksineen Ja mietin sitä äitiä joka solmi sen kuolleen lapsensa päähän. Vielä kerran. Viimeisen. Silitti päätä suoristeli pitsejä Viimeisen kerran Ennenkuin oli erottava Ja arkku suljettiin. Kaikkia äitejä muistaen, jotka ovat joutuneet hautaamaan oman lapsensa.  Marjaana 20.8.2025

Minä en ole Pohjaan uponnut laiva olen aalloilla keikkuva Kaarnavene. Minä en ole Paikalleen jämähtänyt siirtolohkare, olen tien viertä kulkeva Kivitasku. Minä en ole tyhjä purkutalo, olen huoneeseen sytytetty Kynttilä. Minä en ole huuto tyhjään, olen rukoukseen liitetyt Kädet. Marjaana 11.9.2025

Sinäkö minulle opetit  katsomaan elämän kauneutta?  Vai minäkö Sinulle?  Vai oliko se meissä molemmissa yhteisissä asetuksissa?  Veeralle äiti 17.8.2025

Täyttymyksen hetket: Elämän Täysmitalliset, Top five: Sain vastasyntyneen kapaloituna syliini, ja kun toinen vastasyntynyt laskettiin  vatsani päälle päälle mönkimään. Kun kirkon käytävällä mieheni käsipuolessa  kävelin vihille, Ja kaikkien menetysteni jälkeen Aamu Genesaretin järvellä. Marjaana 15.7.2025