Missyoualways

  Minä olen kuolleen lapseni äiti. Pehmeä, syvästi rakastava. Kesken jääneen elämänsä palaset pehmeään kankaaseen kietonut. Rakkaus vahva, lujempi kuin koskaan. Se kaikki on minuun kirjoitettu: Päivä, jolloin lapsi minulle syliin annettiin  ja päivä kun minulta pois otettiin. Ja kaikki päivät siinä välissä, jolloin  huolehdin ja rakastin. Pois en koskaan antanut, ei,  en luovuta milloinkaan Yhteistä elämää, Aikaa, jonka jaoimme. Minussa Sinä olet elämäni loppuun saakka. Minuun kirjoitettu. Kuolemasi jälkeen  minä annoin sinulle unessa mustat pitsilahkeiset kalsarit päältäni, ettei sinua siellä paleltaisi. Marjaana 28.3.2025

On kuunnelta aamun tuutulaulua Ikävälle, Keinutettava itseä kuin tyhjää kehtoa. Katsottava aamun tuulta ja taivasta. Annettava eilisen pilvien purjehtia pois. Lähdettävä päivään nousevaan. Marjaana 21.3. 2025

  Kaikki se, minkä luuli omistavansa  katoaa. Elämän läksyjen lukija huomaa kädessään olevankin  Satukirjan  Väärinpäin. Vain  Olipa Kerran  on totta.  Marjaana 21.3.2025

Ja eilen minä ajattelin  Sinulla on kaikki hyvin Siellä olet rauhassa Perille päässyt. Rest in Peace. Marjaana 23.2.2025

Ballerinna letittää hiuksiaan.  En saa nauhanpäistä kiinni, että tietäisin mitä ajattelen. Ilon ja surun nyörit letittyvät tiukalle kiinni. Sinä punaisessa tanssihameessa ja kätesi tekevät pitkistä hiuksista hiuspalmikkoa. Suru kulkee huoneen poikki. Asetan kuvan takaisin kaappiin. Marjaana 2.2 2025

  Suruvaahteta on tehnyt tupsuja  latvoihinsa  Ja sillä on pieniä lumipalloja Vuoden alun koristeina oksillaan. Tupsut kaartuvat kauniisti alaspäin --- nöyrtyneinä elämän edessä--  mutta viime kesän oksantyngät sojottavat kukin eri suuntiin, kuka minnekin, kuin sanoakseen että "Elämä on!" Se nostaa tyynenä oksiaan päivän lyhyttä Valonkajoa vasten. Marjaana 12.1.2025

Minun mieleni kulkee  Surun puutarhaan,  hiljaiseen, kuolleeseen, missä tuuli on pysähtynyt kinoksiin,  kukat jäätyneet paikoilleen  ja  perhosten siivet ovat peittyneet lumeen.  Minä kierrän  hankeen poljettua lumisydäntä: Rakkautta, joka jäi eloon ja ikävääni ---  alas painettua kuusenoksaa.  Mutta Surun puutarhaan ei voi jäädä, sieltä on lähdettävä pois,  suunnattava askeleet kohti elämää. On etsittävä puutarhoja, joissa kukat vielä elossa  ja missä voi kuulla,  miten tuuli laulaa  menneisyyden kehtolaulua uusille päiville.  Marjaana 6.1.2024 Loppiaisena