Hän heittelee valokuvat, kortit ja kynttilät pianon päältä ja viimeiseksi lentää Changing Times -soittovihko. "Ne aiheuttavat riitasointuja, eikä ääni silloin kulje kirkkaana!" Hän sanoo. Sitten hän alkaa tapailla koskettimista kuulemaansa laulun nuotteja. Muistan sanat ja alan hyräillä niitä: "Sait multa kulkaset toukokuun..." "Tunnetko sen?" Hän kysyy. Ja kohta hän soittaa sen jo kokonaan. "Sinä olet ihmeellinen!" Minä sanon; "Kerrassaan Omituinen Otus!" Minä lisään, meidän huumorilla; yhteisellä kielellä, yhteisellä mielellä. Ja minä mietin hiljaa, että nämä ovat niitä Surun Puutarhassa kukkivia kukkia, jotka nousevat vahvoina elämään. Marjaana 21.12.2014
