Missyoualways

Suru valtasi minut.  Se istutti sohvalle aamutakissa ja kyyneleet valuivat silmistäni, vaikka en pyytänyt niitä tulemaan. Sinun poissaolosi tyhjyys ei täyty, hiljaisuuden huuto vain vahvistuu. Ikävän loppumattomuus. Miten koskaan päästin sinusta irti. En päästänytkään. En päästä. Marjaana 3.6.2023

  Suru on käsittämätön Se on poissa Se on täällä Joka hetki  Hyväksymättömänä Ymmärtämättömänä Se on kannettava Siitä ei voi luopua Mykkänä se huutaa Minulle Seija, Veeran kummitäti 

Minä istun aamutakissani ja kerään voimia. Elämä ympärilläni puhuu minulle kieltä, jonka olen unohtanut: Iloa, odotusta. Linnut sinkoilevat ilmassa; pesänrakennusta, iloista kuhinaa. Kukat nousevat maasta kysymättä kantaako elämä. Kukkivat, vaikka vain hetken. Vieläkö osaisin puhua tuota kieltä? Elämää? Iloa? Kesää? Minä lupaan yrittää. Muistella iloisia hetkiä -  jotka omistin, mutta kadotin -  kuin en olisi kadottanutkaan niitä. Niinkuin kaikki olisi vieläkin hyvin. Tytöt leikkimässä kodin lattialla, Livertämässä lintuina, Kukkimassa kesäkukkina. Marjaana 30.5.2023

Kuuden vuoden  kuoleman suru: Kestävyyslaji,  Surun kuusiottelu.  Kyselevät eikö sen olisi jo pitänyt helpottaa. Mistä minä tiedän, mitä sen olisi pitänyt. Minä vain elän tässä surussa surusta suruun. Päivässä päivästä päivään. Kesästä kesään. Ja jokaisen kesän jälkeen tulee uusi syksy. Kuolinpäivä. Marjaana 26.5.2023

Oli luvattu myrskytuulta  Ja siinä me kaksi naista  kävelimme tuulta vasten, sidoimme huiveja tiukemmalle, kävelimme ja itkimme  vuorotellen  Lapsen menetystä.  kesken jäänyttä elämää.  Poikaa, joka tuli ovelle vilkuttamaan Ja tyttöä, joka lähti ilman hyvästejä.   Marjaana 4.9.2021

Uusi aika on ikkunan takana. Viiden kuolleen talven jälkeen, Itkuvaahtera onkin yhtäkkiä täynnä limenvärisiä kukkia. Ihmettelin sen ulospyrkivää elämäniloa ja kirkuvaa limenväristä pukua. Kohta kukat muuttuivat tuulessa tanssiviksi tyllihameiksi. Tänään sadat vihreät lehdet tanssittavat tyllihameita tuulessa. Kesä haluaa näyttää uuden päivän. Marjaana 5.6.2022

Kevät on lupaus. Se tulee sulavina vesinä ja jostakin palaavat linnut kaipauksensa äärelle. Pilvet laskeutuvat maata kohti, niin että voi melkein hipaista niitä, tulvavesiin uponneita unelmia. Minä odotan kuudetta kevättä pihamaalla ja mullasta nousevia kukkia, joita sinä et enää nähnyt. Haravoin maasta kuolleita lehtiä mielessäni kukat jotka nousevat maasta ja tulevien päivien ikävä. Marjaana 1.5.2023