Missyoualways

Minä istun aamutakissani ja kerään voimia. Elämä ympärilläni puhuu minulle kieltä, jonka olen unohtanut: Iloa, odotusta. Linnut sinkoilevat ilmassa; pesänrakennusta, iloista kuhinaa. Kukat nousevat maasta kysymättä kantaako elämä. Kukkivat, vaikka vain hetken. Vieläkö osaisin puhua tuota kieltä? Elämää? Iloa? Kesää? Minä lupaan yrittää. Muistella iloisia hetkiä -  jotka omistin, mutta kadotin -  kuin en olisi kadottanutkaan niitä. Niinkuin kaikki olisi vieläkin hyvin. Tytöt leikkimässä kodin lattialla, Livertämässä lintuina, Kukkimassa kesäkukkina. Marjaana 30.5.2023

Kuuden vuoden  kuoleman suru: Kestävyyslaji,  Surun kuusiottelu.  Kyselevät eikö sen olisi jo pitänyt helpottaa. Mistä minä tiedän, mitä sen olisi pitänyt. Minä vain elän tässä surussa surusta suruun. Päivässä päivästä päivään. Kesästä kesään. Ja jokaisen kesän jälkeen tulee uusi syksy. Kuolinpäivä. Marjaana 26.5.2023

Oli luvattu myrskytuulta  Ja siinä me kaksi naista  kävelimme tuulta vasten, sidoimme huiveja tiukemmalle, kävelimme ja itkimme  vuorotellen  Lapsen menetystä.  kesken jäänyttä elämää.  Poikaa, joka tuli ovelle vilkuttamaan Ja tyttöä, joka lähti ilman hyvästejä.   Marjaana 4.9.2021

Uusi aika on ikkunan takana. Viiden kuolleen talven jälkeen, Itkuvaahtera onkin yhtäkkiä täynnä limenvärisiä kukkia. Ihmettelin sen ulospyrkivää elämäniloa ja kirkuvaa limenväristä pukua. Kohta kukat muuttuivat tuulessa tanssiviksi tyllihameiksi. Tänään sadat vihreät lehdet tanssittavat tyllihameita tuulessa. Kesä haluaa näyttää uuden päivän. Marjaana 5.6.2022

Kevät on lupaus. Se tulee sulavina vesinä ja jostakin palaavat linnut kaipauksensa äärelle. Pilvet laskeutuvat maata kohti, niin että voi melkein hipaista niitä, tulvavesiin uponneita unelmia. Minä odotan kuudetta kevättä pihamaalla ja mullasta nousevia kukkia, joita sinä et enää nähnyt. Haravoin maasta kuolleita lehtiä mielessäni kukat jotka nousevat maasta ja tulevien päivien ikävä. Marjaana 1.5.2023

Minä katselen sisustuslehtiä, että näkisin elämää. Elävän elämän kangastuksia, keitaita autiomaassa, joita jossakin on. Kauniita koteja, haaveiden kulisseja. Raameja, joiden sisälle rakkautta sovitetaan. Onnen kehyksiä, ilon värisävyjä hyville hetkille, joita talossa asuu. Onnistuneiden valintojen taloja nauttia elämästä ja kaikesta siitä, mitä on elämässään saanut. Mutta surun huoneita ei sisusteta: yksinäistä aamukahvia, ja huonetta, jossa unta odotetaan. Ei päivää, jolloin ei ole ketään jolle puhua. Eikä sanojakaan. Tai hetkiä, jolloin ei näe seiniä surultaan. Silti minä katson sisustuslehtiä ja liimaan kuvan vessan seinälle. Muistutuksesta elämästä, joka seinien sisällä asuu. Marjaana 23.4.2023

Aloe Veera!  Minäkin haluaisin kaivertaa nimesi  lehdelle.