Missyoualways

Mitä minun pitäisi tuntea, kun katson sinun elävää kuvaa. Punainen takki päälläsi otat selfietä. Muistojen liimakerrokset tursuvat yli, tahmaavat kiinni. Mantereitten välisinä ohjuksina lähtevät ajatukset kiitämään eri suuntiin. Enkä edes yritä ampua niitä alas. Minä syljen kivunsanoja suustani, tätä piiloon käärittyä tuskaa, käärmeen vihreää myrkkyä. Puhvelin syöksyhampailla käyn kohti elämää. Kipu kääntää taas veistä haavassa viiden vuoden paksua arpeutunutta sarvikuonon parkkinahkaa. Itku on kääriytynyt villahuiviin, minä lähden yksin ulos. Marjaana 23.11.2022

 Olen pudonnut tavallisen elämän riveiltä. Kiihdytyskaistalta siirrettiin Matelemiskaistalle. Elän Rivien välissä.  Olen lautojen rakoon valunut roska. Kaakelinsaumaan porattu naulakko. Asfaltin railosta työntyvä Vuohenkello. Hyllyvä suonsilmäke savitiellä, se, johon lapsena kerrottiin hevosenkin uponneen. Marjaana 10.8.2022

Äitienpäivän enkeli istuu  elämän ympäröimänä  kuolleen haudalla sylissään  Suruneulaset.  Mekonhelmaan tuuditetut  itketyt itkut. Menneen elämän hauraat muistot,  kasa kuivuneita käpristyneitä neulasia.  Ilo joka poistui  täältä,  kun  kuolemalle piti luovuttaa  lapsensa.  Marjaana 9.5.2022

Kolaan pihaliittymää auki ja toivon etten olisi motissa tässä elämässä. Tein joululeipiä että maistuisi vähän entiselle elämälle, tulisi tuulahdus kadonneiden vuosien joulukorttitervehdyksistä. Muisto menneiden talvien lumisadepäivistä. Kun sisällä talossa leikkii kaksi tyttöä, mies kolaamassa pihaa ulkona. Ja minä paistamassa joululeipää. Marjaana 20.12.2022

Pieni lasienkeli laulaa  lyhdyn sisällä.  On syntymäpäivät.  Ja  pumpulisiipi on ovenpieleen jätetty  tervehdys  pilvien päältä.  Marjaana 18.12.2022

Meistä tuli haudalla kävijöitä.  Joulukuusen juurelta Hautakuusen juurelle. Loppui lahjojen ostelu.  Sammui ilon laulut,  hyytyi hiljaiseksi suruksi. Katosi entinen elämä,  joulukuusen alta perheen lahjapaketit. Hautakuusen alla pudonneet kävyt ja pimeässä palava kynttilä. Marjaana 24.12.2022

Suru on suuri pommisuoja, aikojen kuluttuakin vielä paikallaan. Kivet jämähtäneet paikoilleen. Sitä ei voi lähestyä mistään suunnasta. Suru on suuri pommisuoja, taustalla aina. Ruma ilmestys. Outo todellisuus. Muistomerkki menneistä. Turvaa taustalla selustaani: hentoa kasvua, langanohutta elämää, horjuvaa ruohonkortta, jonka pienikin tuulenpuuska voisi katkaista. Marjaana 4 11.2022