Minä kunnostan ränsistyttä pihamaata ja pilalle mennyttä elämääni. Muistojen sekamelskaa järjestelen päässäni, umpeenkasvanutta puutarhaa, rikkaruohojen valtaamia alueita, vieraslajikkeita, karkulaisia, Silmille hyppiviä muistoja. Yritän saada muistikorttejani pinoon, arkistolaatikon aakkosjärjestykseen, niin että voisin alkaa alkupäästä, miten ensimmäisen kerran näin sinut ja lopettaa siihen, kun viimeisen kerran halattiin. Mutta minä päädyn Pimeään eteiseen, jossa seinillä kaikuvat kysymykset, Peilisaliin, jossa kysymysten takaa ilmestyvät toiset kysymykset. Ne kääntävät vuorotellen minulle selkänsä, jättävät minut yksin, poistuvat ilman vastausta. Viiden vuoden kuluttamat muistijäljet ovat ohuet ja piirtyneet monta kertaa päälle kuin kalkkeeripaperi: Läheisyys ja vieraus, tuttuus ja tuntemattomuus. Tosi ja epätos...
