Minä kunnostan

Minä kunnostan

ränsistyttä pihamaata 

ja

pilalle mennyttä 

elämääni. 

Muistojen sekamelskaa

järjestelen 

päässäni, 

umpeenkasvanutta puutarhaa, 

rikkaruohojen valtaamia alueita, 

vieraslajikkeita, karkulaisia, 

Silmille hyppiviä muistoja. 

Yritän saada 

muistikorttejani

pinoon, 

arkistolaatikon aakkosjärjestykseen, 

niin että voisin 

alkaa alkupäästä,

miten ensimmäisen kerran

näin sinut

ja lopettaa siihen, 

kun viimeisen kerran halattiin. 

Mutta minä päädyn 

Pimeään eteiseen,

jossa seinillä kaikuvat kysymykset, 

Peilisaliin, 

jossa kysymysten takaa ilmestyvät 

toiset kysymykset. 

Ne kääntävät vuorotellen 

minulle selkänsä, 

jättävät minut yksin, 

poistuvat ilman vastausta. 

Viiden vuoden kuluttamat 

muistijäljet 

ovat ohuet 

ja piirtyneet monta kertaa päälle 

kuin kalkkeeripaperi:

Läheisyys ja vieraus,

tuttuus ja tuntemattomuus. 

Tosi ja epätosi. 

Jäljellä tämä elämä,

luovutettu maa.

Muistotkin. 

Katson sinua 

viiden vuoden taakse,

elämään joka alkoi ja päättyi. 

Miten piirtyy kokonainen elämä. 

Vieläkin olet rakas. 

Marjaana 25.7.2022