Missyoualways

  Suru on yksinäinen huone Suru on yksinäinen huone Sinun jälkeesi jättämä. Tyhjä. Aamun valonkajo kurkistaa nurkkaikkunasta sisälle Käy herättämässä minut, antaa lupauksen päivästä. Ilon heijastuksen, projektion, valhekuvan onnellisesta päivästä. Illan valo on todempi. Kelmeämpi. Se pakenee toisesta ikkunasta. Sulkee verhot pyykkipojalla, ettei kukaan vain näe sisään. Tähän pimeyteen. Marjaana 3.4.2022

Sadat vuodet ovat pyyhkineet yli tätä surun maastoa. Kiviaita reunustaa surun sisälle ja rajaa ulos. Mikä määrä itkua ja nieltyjä kyyneleitä. Aidan tuolla puolen kaikki on toisin. Askeleet hitaat ja raskaat, Kadonneet sanat. On vain selittämättömyys. Surun Salpalinja. Jäljellä kylmät kivet, joiden on kestettävä vuosisatojen suru. Hautakiviin kaiverrettu ihmisen häviävä muisto Ja maan alla kuolleiden lepo. Huokaukset jäävät tyhjinä ilmaan. Mutta ne kaikki on luvattu kuulla ja vastaanottaa. Kyyneleetkin talletettu taivaassa. Tänään minä kuljen surun tällä puolella ja katson tuulenpesiä puun latvassa. Surusta ei osaa oikein mitään sanoa. Se sotkee koko elämän. Pyörittää tuulenpesiksi risteilevät ajatukset. Ei siitä tiedä minne menee ja milloin taas palaa. Marjaana 2.4. 2022

Kevät maalailee maastoa sinisin sävyin.  Talven lumipyryt  tulevat rytisten katolta alas.  Taivas on saamassa  sumeisiin silmiinsä  sinisen katseensa takaisin.  Lempeämmän.  Toiveikkaamman.  Kissa kulkee äänettömin askelin surutalon lattian poikki.  Hyppää viereeni ja alkaa kehrätä  kuuluvalla äänellä.  Marjaana 27.2.2022

Viides talvi.  jääkukkia tuulilasissa, Joka päivä uusia.  Tänään valuvia viiruja  sivuikkunassa, ohuella siveltimellä sipsuteltuja,  ja tuulilasissa  suurella sutilla pyöriteltyjä.  Toisina päivinä on pidätettävä hengitystä, että ehtisi nähdä lasinpinnalla  ohuen harsohuurun ennenkuin se katoaa.  Toisina päivinä taas  paksua läpinäkymätöntä kiintojäätä,  niin kovaa, ettei  raappakaan siihen pysty.   Jääkukkia tuulilasissa.  Tämä riittää minulle.  En edes odota tulevia kesiä.  Tähän asti olen elämässäni tullut: Päivä kaventunut tuulilasin näkymäksi.   Elämä kääntymässä iltaan.  Marjaana 26.2.2022

  Sakeana surusta  ja unista  joissa olet käynyt  ja mennyt pois.  Pyysin sinua odottamaan  että ehdin mukaan, mutta sanoit minulle ettei niin voi tehdä.  Ja sitten olit jo mennyt.  Yksinäisyys tervehtii minua joka aamu  ja toivottaa illalla taas hyvät yöt.  Vuosia me lähetettiin toisillemme Hyvän yön toivotukset.  Sinun poissaolosi  tulee mukaan kaikkialle,   turvaa selustaa seurassakin.  Tänään  tyydyn purkkihernekeittoon ja tanssimaan  kissan kanssa Dance Monkeyta.  Runosäkeet kuristavat niiden kurkkua jotka niitä lukevat.  Ihmiset kääntävät katseensa  niistä pois, rohkeimmat pyytävät  etten lähettäisi niitä.  Yksinäisyys on kasvanut  muuriksi  minun ympärille  kuin taloa ympäröivät  korkeat lumivallit,  jotka  pimentävät huoneet.  Kissallekin avasin ikkunan,  on vapaa käynti painua pihalle,  poistua seurasta.   Mutta ikk...

Löytyi oma elämä  Sieltä mistä ei arvannut. Nilkkapantavangin  Surun elinkautinen.  Luovutettu maa Riisuttu elämä  Evakon ikävä  sinne mitä ei enää ole.  Marjaana 29.1.2022

Häviäjän unet:  Sortuva maa jalkojen alla,  Pimeä tuuli  kuolleen järven päällä.  Maisema, josta  värit valuneet  pois  itkupurojen mukana yli paperin laidan,  rikkihangatun.  Tuntematon tie  kulkee  autioituneessa maassa. Hapertunut käpertynyt suru Neljän vuoden  ja neljän kuukauden kuluttua.  Vaatteesi tallessa kaapeissani. Vieläkö niissä olisi tuoksusi,  Jos ottaisin ne esiin?  Marjaana 27.1.2022