Kevään valoraita
Kevään valoraita oli jäänyt putoavan auringon jälkirailona taivaan reunaan. Onnellisen päivän toivotus, vaikka vain ohikulkevalta vieraalta, ennekuin taas putoaa pimeään. Marjaana 23.3.2021
Tekstit
Lumitähtiä
Tänään tuulilasi oli täynnä pieniä lumitähtiä. Ajattelin sinua. Niinkuin sinä olisit piirtänyt tuhat lumitähteä minun aamuun. En raskinut pyyhkiä niitä pois. Tie näkyi kauniimpana niiden takaa hetken kunnes ne sulivat pois. Veeralle äiti 22.3.2021
Hautajaissaatossa
Viime viikolla vein pois maalaustelineen, --- sillä sinä et maalaa enää täällä--- ja lapsuuden satuvideot, ----sillä The End on lopullisesti nähty. Tänään minä lähetän maailmalle monta barbinukkea, mutta Esmeraldaa ja Arielia en pysty päästämään, niiden on jäätävä vielä hyllylle asumaan. Kivulla käärin sinun tavaroita pusseihin ja kannan ne pois, sillä hautajaissaatossa on kuljettava vahvana. Niin minun on tehtävä, sillä elämä jatkuu jossakin muualla, mutta täällä hautajaiset. Marjaana 19.3.2021
Laulatko siellä taivaanpankolla
Laulatko siellä taivaanpankolla, vai onko sulla taulu tekeillä? Miten sulla on hiukset ja minkälainen puku? Leikitätkö meidän kissoja ja sitä pienenä kuollutta koiranpentua? Vieläkö piirtelet kortteja meille ja laitat niihin onnentoivotuksia? Voi miksi tulet niin harvoin käymään? Sanoit että matka on pitkä, eikä perille kysymättä löydä. Lupasin, ettei sinun tarvitse enää tulla, vaikka minulla on kova ikävä sinua. Veeralle äiti 13.3.2021
Unia
Kahdeksan kissaa raapii ovien takana. Vauva valuu käsistä lattialle. Naisakrobaattiveistos kaatuu ja hajoaa palasiksi. Pää tyynyyn, levonhetki nyt lyö. Marjaana 6.3.2021
Sata runoa surusta
Sata runoa surusta: Satatuhatta sanomatta jäänyttä sanaa, silloin kun oli sen aika. Sata miljoonaa ajatusta, upoksissa avaruuden mustassa aukossa, jonne ei ole mitään asiaa. Sata ajatusten kiertoradoilla, jotka vain sekunnin murto-osassa välähtävät näkökentän laidalla, kuuluvat pamahduksena pään sisällä, jäävät jälkihuudoksi korviin. Sata ajatusta, jotka pystyi käsittämään vasta sitten kun kaikki oli mennyt - kuin pimeässä ohikiitävän auton valokiila häviämässä läpipääsemättömään sumuun. Sata kertaa liian myöhään - kuten minä aina jokapaikasta. Ja pahiten silloin kun olit kuollut. Sata surupistettä, jolloin kuvitteli että jonkin asian surussa voisi saada päätökseen. Sata ajatusviivaa, taukoa tämän katkeamattoman surusoiton välillä. Sata riviltäputoamista: ojaan kummallekin puolelle rähmälleen, liejuun, suonsilmään, ahtojäihin. Ja sieltä Satakertaa aina vain takaisin...
On kuljettava nämä polut
On kuljettava nämä polut niinkuin olisi nämä itse valinnut. Katsottava menneisyyden kuvia, muistettava vain iloiset hetket. Sen että olit olemassa, Ja minä. Marjaana 13.2.2021