Missyoualways

On kuljettava nämä polut niinkuin olisi nämä itse valinnut.   Katsottava menneisyyden kuvia,  muistettava vain iloiset hetket.  Sen että olit olemassa,   Ja minä.  Marjaana 13.2.2021

  Aamu harmaalla kuorrutettu. Työmatkalla minä rukoilin kirosin ja itkin. Kuu sukelsi sumupilveen. Kun se tuli esiin, se olikin aurinko. Marjaana 9.2.2021

Kynttilä lyhdyssä on palanut loppuun. Joku on käynyt piirtämässä jääkukkia helmisydämen ympärille.  Sinäkö rakas?  Tänään en selviä tästä ikävästä.  Milloin nähdään, milloin.  Äiti 6.2.2021

Kaikki peittyy,  jää ajan alle,  muuttuu maaksi,  häviää.  Aika kuluu  jättää meidätkin lopulta,  vie mukanaan muistot hapristuneet:  menneisyyden kuultokuvat kylmäksi kohmettuneet, kuin jääriite tuulilasissa  pakkasyön jäljiltä.  Todellisuus muuttunut  epätodeksi  unenmaailmaksi.  Se on totta enemmän  kuin tämä päivänvalo,  jossa en tunne enää mitään.  Jälleennnäkemisen haparoiva toivo;  koko elämän alle paalutettu  teräspalkki.  Spektroliitin  välkehtivät värit  hautakivessä  voi nähdä  vain valossa.  Marjaana 24.1.2021

Olen Surun vankilassa,  muistojen kaltereiden takana,  elämästä pois suljettu,  hämärän huoneeni vanki,  jonne vain ohut valonkajo  yltää hetkittäin kuin rukousvastaus. Rautakahleet kivun kovettamat Ja elämän edessä  taipumaton mieli: Näitä jäähyväisiä minä en suostu sanomaan.  Pohjaton huuto mielen pimeydessä,   kysymys vailla vastausta.  Se jota ei ole lupa kysyä: Miksi?  Voi Miksi?  Marjaana 23.1.2021

 Palapelin paloista on koottava  uusi kuva  hajonneen tilalle.  Palat muuttavat paikkaansa   epämääräisiksi muodostelmiksi, joista  hetkittäin voi kuvitella  näkevänsä jotakin, mutta todellisuuden  jälkikuvat näkyvät  verkkokalvoilla ainoastaan   silmät kiinni   Loppuunkuluneet palat siirtyvät  kohinaksi taustalle,   värinsä kadottaneeksi   muistokudelmaksi, jonka silmukat  lävistävät tämän hetken.   Reunoiltaan vääntyneistä paloista tulee päällekkäisiä kerroksia,  pintarakenteita,  luolia, joissa voi sukeltaa  kunhan ei vain mene liian kauas.  Tai rantakiviä,  kalliota, jolle voi nousta.  Ja etuosassa on vain puuttuvien  palojen suuri aukkopaikka  Kuin lapsuuden hakkuuaukea,  jonne istutettiin puuntaimia.   Marjaana 15.1.2021

Jos uskoo tulevaan kaikki muistot on koottava uudelleen kuin kymmenentuhannen palan  palapeli, vaikka palat ovat vääntyneet rumasti  ja on liian monta aukkopaikkaa. On katsottava tulevaisuuteen ikäänkuin se voisi olla totta.  Piirrettävä  kauniimmat ääriviivat Todellisuudelle vaikka se olisi vain hentoinen heijastus ikkunassa tai lasin pinnalle jäätyvä  hengityksen huuru.  On mentävä ei kenenkään maalle,  vieraaseen maahan  jossa ei ole koskaan vielä käynyt.   Myytävä suru halpaan hintaan - ainoa todellinen omaisuus.  Marjaana 13.1.2021