Missyoualways

Kukka aukeaa ikkunalla sinun syntymäpäiväksi, Suru katsoo ikkunasta valottamaan päivään.   Suru: hämärän huoneen valoa väistelevä varjo, talonvaltaaja, joka jäi pysyvästi asumaan tätä taloa.  Ainoa eloonjäänyt kolmekymppisten juhlija.     Marjaana 18.12.2020

 Maa on niin kaunis Kyllä minä tiesin että miespolvet vaipuvat, pitkän elämän jälkeen lähti isä, Ja sekin että mieheni parhaassa iässä. Mutta että lapselle piti laittaa valkea kehto multaan. Sitä minä en tiennyt. Marjaana 3.12.2020

Syntymäpäivä.  24 vuotta sitten onnensumussa vauva  mönkimässä  mahan päällä. Ja toinen tulee sinisessä haalarissa ruskea pupu kainalossa katsomaan maailmaan tullutta. Pyrstötähti piirretty kirjekuoreen. Onnea äiti.

Adventti.  Ostin joulutähden ikkunaan ja toisen.  Kolmannen lähetin  lapselleni,  että edes tähdenvaloa pimeään. Kun rintaa puristaa niin ettei rappuja jaksa nousta. Paperitähti  päättymättömään  odotukseen. Ei jouluksi kotiin,  eikä koskaan. Joku on taas kävellyt haudan päältä, eivät edes sitävertaa  tajua. Marjaana 1.12.2020. adventtina

 Jossakin vaiheessa minä vain lopetin päivien  laskun. Ne valuivat turhina kuin pisarat  mereen.  Suru - valtameri - kuollut,  rannaton.  Tekojärvi,  jonka alle hautautui elämä.  Hapristunut  iho kasvoilla  ja rikki hangattu  käsien nahka.  Tämä yhtälö on mahdoton,  mutta tosi.  Marjaana 11.11. 2020

Jouluvalot ikkunassa.  Hetken jo luulin, että joku on kotona ja odottaa minua.  Marjaana 10.11.2020

Tämä pysähtynyt suru.  Aika katoaa.  Se valuu sormien lävitse, eikä siitä saa otetta.  Siksi hän valvoo öitä -  kaksikymppinen -  ettei elämä kokonaan pakenisi.  Mutta todellisuudessa  se loppui jo silloin,  kun olit lähtenyt täältä ja  me mustiinpukeutuneet kuljettiin   surusta sokeina  Sinun  valkoisen arkun  perässä.  Alkoi surunvuodet - mittaamattomat -   ja pysähtynyt aika.  Jäi päänsisäinen loppumaton hetki:  ikkunan takana vaihtuva vuodenaika,  yön pimeät tunnit  ja aamun  kalvakka valo.  Kellot otettiin pois seiniltä,  ne eivät tunnistaneet  enää aikaa.  Ne alkoivat kävellä päinvastaiseen  suuntaan,  eivät kohti tulevaa,  vaan aikaa taaksepäin;  menneisyyden hetkiin.  Viisarit kiersivät vailla merkitystä kellotaulua ympäri  viittelöiden  tyhjiin ilmansuuntiin: koillinen, kaakko, lounas, luode  - sinua ei ole enä...