Talo, jossa asun, on autiotalo. Muistot aukeavat kuin ovet tyhjiin huoneisiin. Löysin vanhan pohjapiirroksen, pääsiäiskukolle piirretyn, jonka mukaan kukko osasi taloon ja löysi ulos. Mutta minä en. Jokaisen avatun oven takaa kukistaa mennyt aika. Muistikuvat kääntävät kasvonsa minua kohti, mutta katsovat ohi. Luen huulilta niiden mykistynyttä tarinaa. Vai niissäkö taloissa olenkin, joissa elin vain unissani, Siinä, jonka kellarikerroksen käytävälle pakenin yrittäen päästä ulos, mutta ovi avautui aina vain uuteen huoneeseen. Vai seisonko vieläkin sivuikkunan edessä tuijottamassa lumen alle hautautunutta pihaa, talossa - joka on ilman lupaani myyty - tietäen että en koskaan enää näe kukkivaa puutarhaa.