Missyoualways

31.10.2018 Olen oppinut avaamaan oven pimeään taloon, kävelemään tyhjissä huoneissa istumaan iltaa itseni kanssa. Olen oppinut menemään yksin vuoteeseen ja heräämään harmaisiin aamuihin. Olen oppinut olemaan ilman sanoja, ymmärtämättä, selittämättä. Mutta ilman surua en ole oppinut olemaan. Muistoja sinusta Veera. Sinun ääntäsi, kun puhuit ja nauroit. Halasit. Sanoit: "äiti."

17.11.2018 Elämä on tyhjä näytelmä, jota en enää osaa näytellä. Olen kadottanut vuorosanat ja kasvoilta ilmeet. Puvun saan puettua kaapista päälle; puvustus ja maskeeraus toimii. Kulissitkin kunnossa vielä: Talo ja työ. Tilipussi. Mutta vuorosanat ovat hävinneet Ja kasvoilta ilmeet.

24.5.2019 Viimeinen allekirjoitus kiveen kirjoitettu. Ja tuhat ennen sitä meidän sydämiin.

9.11.2019 Minä laitoin ruokapöydälle kuvan. Olipa kerran elämä. Lapset pöydän ympärillä iloisena. Siitä on kauan. Vieläkään ei keittiössä syödä.

21.7.2018 En saa käsiäni ristiin Ja silmäni ovat sokeutuneet kyynelistä.

1.1.2019 Jonakin aamuna heräät linnunlauluun ja auringonsäde on kasvoillasi jo ennenkuin avaat silmäsi. Tulee uusi aamu ja uusi päivä,  jolloin itku on unohtunut. Päivä joka odottaa onnellisena verhojen takana. Ja ilta, jolloin sadekin pimeässä on lupaus elämästä. Yö, jolloin näet vain onnellisia unia. Hyvää Uutta Vuotta 2019! Ellille äiti

28.1.2019 Minä vain kerron Ja kertaan mennyttä. Sitä mitä oli. Olipa kerran. Kuin satua. Mikä katosi. Äkkiä. Eikä sitä enää ollut. Sen pituinen se.