En minä tiennyt että suru
En minä tiennyt
että suru on tällainen,
että se riisuu ja pukee,
ja riisuu
vielä senkin jälkeen
ja tarjoaa pukuja, joita en halua.
Riisui päältäni ilopuvun,
sen josta väritkin olivat jo lähteneet,
mutta tahrat eivät.
Puki päälleni ilottomuuden vaatteen,
ahtaan, puristavan.
Antoi
harittavan katseen ja
sumuisen maiseman,
jossa on aina
eksyksissä.
Marjaana 18.10.2022
Kiitos 💔koskettavasta tekstistä
VastaaPoistaKiitos!
PoistaKiitoksia💕
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaKiitos koskettavasta runostasi
VastaaPoistaKiitos!
Poista