Missyoualways

Minä istutin eilen puutarhaan  Jouluruusuja,  niitä,  joita vuosi sitten unessa pitelit sylissäsi Ja kutsuit Enkelinsiiviksi. Pinkkejä ja viininpunaisia, pitkävartisia, Löysin jouluksi tarjouksesta, ylimenneitä.   Nyt odotan,  että ne pääsevät kukkaan  -- Enkelinsiivet --sinun muistosi, ilosi.  Pidän ne elossa.   Marjaana 7.6.2025

" Älä lähetä minulle  runojasi, ne ahdistavat minua!"  Hän kirjoitti.  En lähetä, en yhtään mitään enää.  Minä olen runoni, ahdistukseni, suruni loputon.  Ei minulla enää muuta. Marjaana 6.6.2025

"Tuulenpesiä puu täynnä, tuolla  kiviaidan takana!" sinä sanot.  Nostan katseeni maasta yli kiviaidan, surun rajaviivojen.  Viheriöivät vielä,  vanhan elämän sotkut, risukasat. Optista harhaa se on,  mutta herkän kaunista.  Elämä risukasassa.   Uuden kesän lupaus.  Marjaana 30.5. 2025

Hyppykurkku eteisen lattialla, yöllä  kiikutin sen pakoon yöpakkasia.  Hyppykurkkuna minäkin väistelen  tätä surua,  Iloa iloa pintaan.  Kun on kevät ja elämä.  Kevät ja suruvaahtera limekukissa.  Taisivat kylmettyä vaahterankukatkin viime yönä.  Tähän suruun on jo tottunut,  yöpakkasiin,  keväthallaan.  Vien sankon maariankyyneleen päälle. "Katso nyt valaistuu jo", hän sanoo sydänyöllä, "Kohta on kesä" Ellille äiti  22.5.2025

  Tänään ME kaksi juhlimme yhdessä vähän äitienpäivää, Juhlimme, niin päätimme. Puhumme iloisia, mutta silloin tällöin putoaa sana heistä, jotka eivät enää istu pöydässä kanssamme. Suru on ottanut tyhjät tuolit ja istuu vuorotellen kummallakin, surusanat putoilevat aamuteehen. Isä toi aamulla teekupin autoon, kysyi: kumpaa haluat, teetä vai kaakaota? Jos Veera olisi täällä, hän leikkaisi minun hiustenlatvat. Suru saa istahtaa vielä seuraamme, käydä tuomassa, rakkaudenosoituksia meille vuosien takaa. Marjaana äitienpäivänä 11.5.2025

Unet Ovat ainoa maisema, jossa saatamme vielä tavata. Puhuakin joskus. Mutta en halua Sinua vaivata. Riittää, että tiedän sinulla olevan kaikki hyvin. Niin sanoin elossa olevalle tyttärelleni puhelimessa, Ja kuolleelle unessa. Marjaana 30.3.2025

  Minä olen kuolleen lapseni äiti. Pehmeä, syvästi rakastava. Kesken jääneen elämänsä palaset pehmeään kankaaseen kietonut. Rakkaus vahva, lujempi kuin koskaan. Se kaikki on minuun kirjoitettu: Päivä, jolloin lapsi minulle syliin annettiin  ja päivä kun minulta pois otettiin. Ja kaikki päivät siinä välissä, jolloin  huolehdin ja rakastin. Pois en koskaan antanut, ei,  en luovuta milloinkaan Yhteistä elämää, Aikaa, jonka jaoimme. Minussa Sinä olet elämäni loppuun saakka. Minuun kirjoitettu. Kuolemasi jälkeen  minä annoin sinulle unessa mustat pitsilahkeiset kalsarit päältäni, ettei sinua siellä paleltaisi. Marjaana 28.3.2025