Missyoualways

Oli luvattu myrskytuulta  Ja siinä me kaksi naista  kävelimme tuulta vasten, sidoimme huiveja tiukemmalle, kävelimme ja itkimme  vuorotellen  Lapsen menetystä.  kesken jäänyttä elämää.  Poikaa, joka tuli ovelle vilkuttamaan Ja tyttöä, joka lähti ilman hyvästejä.   Marjaana 4.9.2021

Uusi aika on ikkunan takana. Viiden kuolleen talven jälkeen, Itkuvaahtera onkin yhtäkkiä täynnä limenvärisiä kukkia. Ihmettelin sen ulospyrkivää elämäniloa ja kirkuvaa limenväristä pukua. Kohta kukat muuttuivat tuulessa tanssiviksi tyllihameiksi. Tänään sadat vihreät lehdet tanssittavat tyllihameita tuulessa. Kesä haluaa näyttää uuden päivän. Marjaana 5.6.2022

Kevät on lupaus. Se tulee sulavina vesinä ja jostakin palaavat linnut kaipauksensa äärelle. Pilvet laskeutuvat maata kohti, niin että voi melkein hipaista niitä, tulvavesiin uponneita unelmia. Minä odotan kuudetta kevättä pihamaalla ja mullasta nousevia kukkia, joita sinä et enää nähnyt. Haravoin maasta kuolleita lehtiä mielessäni kukat jotka nousevat maasta ja tulevien päivien ikävä. Marjaana 1.5.2023

Minä katselen sisustuslehtiä, että näkisin elämää. Elävän elämän kangastuksia, keitaita autiomaassa, joita jossakin on. Kauniita koteja, haaveiden kulisseja. Raameja, joiden sisälle rakkautta sovitetaan. Onnen kehyksiä, ilon värisävyjä hyville hetkille, joita talossa asuu. Onnistuneiden valintojen taloja nauttia elämästä ja kaikesta siitä, mitä on elämässään saanut. Mutta surun huoneita ei sisusteta: yksinäistä aamukahvia, ja huonetta, jossa unta odotetaan. Ei päivää, jolloin ei ole ketään jolle puhua. Eikä sanojakaan. Tai hetkiä, jolloin ei näe seiniä surultaan. Silti minä katson sisustuslehtiä ja liimaan kuvan vessan seinälle. Muistutuksesta elämästä, joka seinien sisällä asuu. Marjaana 23.4.2023

Aloe Veera!  Minäkin haluaisin kaivertaa nimesi  lehdelle.

  Minä olen itkumuuri  Ja rukouslappu  muurinraossa. Minä olen tuhansien vuosien  kulumajälki  muurin kyljessä. Minä olen huuto  kohti taivasta  Ja itku maan alle. Marjaana 21.3.2023

Tämä on täältä poistuneiden Muistoryhmä, ja meidän, jotka saimme osuman, kun surun räjähtävät sirpaleet lensivät päämme sisään ja veivät meiltä näkökyvyn. Me puemme kylmää tuskaa sanoiksi ja kivet liikahtelevat syvässä routamaassa. Kun seisoi kuolevan sängyn vierellä ja sai toivoa vielä, taistella asetta pois käsistä viimeiseen asti, Kun tuli viesti, puhelinsoitto, eikä mitään ollut enää tehtävissä, kun löysi lapsensa lattialta. Tämä on haudattujen surujen ryhmä. Ystävän Veljen Kolmen miehen ja Lapsen ryhmä. Tämä on kuoleman koskettaneiden ryhmä, jossa itku on kulkenut jo monesti ohi ja jättänyt jälkeensä kylmän talon. Tämä on meidän Eloonjääneiden ryhmä, jotka istumme yhdessä  illan hämärässä ja kuuntelemme toisiamme ja tunnemme elävämme. Me puemme surua sanoiksi, käärinliinoihin käärimme haavoittuneita mieliä. Marjaana 10.3.2023