Löytyi oma elämä
Löytyi oma elämä Sieltä mistä ei arvannut. Nilkkapantavangin Surun elinkautinen. Luovutettu maa Riisuttu elämä Evakon ikävä sinne mitä ei enää ole. Marjaana 29.1.2022
Tekstit
Häviäjän unet
Häviäjän unet: Sortuva maa jalkojen alla, Pimeä tuuli kuolleen järven päällä. Maisema, josta värit valuneet pois itkupurojen mukana yli paperin laidan, rikkihangatun. Tuntematon tie kulkee autioituneessa maassa. Hapertunut käpertynyt suru Neljän vuoden ja neljän kuukauden kuluttua. Vaatteesi tallessa kaapeissani. Vieläkö niissä olisi tuoksusi, Jos ottaisin ne esiin? Marjaana 27.1.2022
Pitenevä päivä
Pitenevä päivä ja lupaus valosta. Mutta suru ei tunne määreitä, Se tulee ovesta milloin vain tervehtimättä, katsoo kylmin kasvoin. Mutakengät jalassaan kiertelee huoneissa, käy taloksi kuin kotiinsa. Lähtee yhtä mielivaltaisesti kuin tulikin. Porkkaa upottavassa umpihangessa ja sukeltaa silmät auki mustaan veteen pohjaa näkemättä. Marjaana 9.1.2022
Tuleeko viimeinkin uusi vuosi
Hän soittaa minulle: Lunta tulee viistoon ja kertoo pelastetun maakotkan lentoreitistä ja että instakuvat ovat olleet hyviä Varsinkin se missä kaupungin kadut ovat peittyneet lumeen. Kuuntelen ja mietin Tuleeko viimenkin Uusi Vuosi, Pimeyden jälkeen valonkajo. Alkaako uusi päivien lasku Iloisempi Valoisampi. Marjaana 16.1.2022
Tähän päivään en päässyt
Vedän molempia siipiä maata pitkin niin että urat jää hankeen. Raskasta kulkua tänään. Tähän päivään en päässyt Eikä yö näyttänyt minulle kuviaan. Raskasta kulkua jäisellä tiellä. Mietin että jänikset ovat hyppineet haudalla ja kynttilät ovat sammuneet. Istun musta untuvatakki päällä sohvalla. Tänään en jaksa mitään. Kissa käy puremassa minua, se haluaa ulos. Marjaana 29.12.2021
Uuteen vuoteenko taas
Pysähtynyttä elämää sängynlaidalla. Minne tästä lähtisi? Uuteen vuoteenko taas, kun vanha on loppuun tallattu kengät linttaan poljettu, Rämmitty märissä kengissä hangessa, sytytetty kohmeisin käsin kynttilöitä haudalle, luisteltu liukasta polkua pois. Kuusenoksakin valunut taas maata kohti. Valoakin on raskas kannatella. Vieläkö jaksaisi nousta ylös? Marjaana 29.12.2021 Ja sisko vastaa: Valoa on hyvä kannatella Raskasta tai ei En laske Minä olen valo jota sinä kannattelet Sinä olet se valo jota minä kannattelen Kunnes kuuseoksa laskeutuu Kunnes lumi kimmeltää Täällä Mutta me olemme jo kaukana. Yhdessä. Seija 29.12.2021
Nurkan takana tuska
Nurkan takana Tuska, Näen vilahduksen Häivähdyksen Ennenkuin piiloutuu mielen taakse. Kannan kuusenoksia hautausmaalla syntymäpäiväksi. Kolmekymmentä yksi vuotta täyttäisit Jos olisit täällä. Marjaana 13.12.2021