Missyoualways

Huhtikuu on oikukas nainen, ei tiedä mitä aamulla  päälleen kaapista pukisi,  mitä elämällään tekisi. Pakkasöinä syttyy tähtiä taivaalle, mutta niitä ei unien läpi näe. Aamulla rapakoiden pintaan ovat jäätyneet painajaiset, menetyksen pelko, joka kävi toteen ja yön ohikulkevat kauhut. Etelätuulta odotan, mutta jäämereltä vain tuulee. Puhurit minua pyörittävät kuin tuulimyllyä, joka vaihtaa suuntaansa jatkuvasti. Lapsuuden kevättulvia muistan, kun soudettiin rantapellolla, ja kotitien sulaville vesille tehtiin puron uoma, laitettiin siihen pyörimään isän tekemä pieni siipiratas. Mummulan pihamaalla  vedettiin viivoja  savimaahan,  kun päästiin pitkän talven jälkeen taas Ruutua hyppäämään. Silloin kauan sitten kevättuulet olivat lempeät, toivorikkaat, elämän odotusta täynnä. Marjaana 23.4.2024

"Mutta kesä on niin lyhyt," hän sanoi-- "Juuri kun sen huomaa alkaneen, se on jo mennyt ohi." Niin, minä vastasin ja ajattelin: "Niinkuin elämäkin." He olivat laittaneet lasikaton kuistille, että elämä jatkuisi talossa. Kesä kuistilla. Laittaisinko lasi-ikkunat terassille minäkin? Mutta lasikattoa ei tänne enää saa ja yksinäisyys istuu iltaa kynttiläkruununkin alla. Yksinäiset kesäillat ovat pitkiä. Marjaana 26.7.2024

Jouluruusuja minä tilaan vielä puutarhaani,  niitä joita sinä unessa pitelit sylissäsi ja kutsuit enkelinsiiviksi. Ne olivat pinkkejä ja viinipunaisia  pitkävartisia. "Enkelinsiivet tarvitsevat tukikukan." sinä sanoit ja laitoit niitä multaan. Aamulla minä etsin niitä kukkia: Jouluruusuja!  Double Ellen Red,  Double Ellen Pink! Sinulla kukat olivat vain suurempia  ja varret pitempiä. Mutta pienenäkin  ne saavat tuoda puutahaan  sinun ilosi, enkelinsiivet. Tuen ne kyllä. Marjaana 27.7.2024

Huhtikuussa  taivas saa takaisin sinisen värinsä talven jälkeen ja pilvet alkavat purjehtia taivaalla. Huhtikuussa minä synnyin tähän maailmaan, kevätauringon sulattaessa päivällä hankia, ja pakkasen jäädyttäessä rapakot yöllä. Huhtikuussa palaavat linnut ja joutsenet huutavat pään yli lentäessään kevään tulleen. Huhtikuussa jotakin on aina päättymässä ja jotakin alkamassa. Huhtikuussa kauan sitten mentiin kihloihin ja meidän tarina alkoi. Huhtikuussa se päättyi, minusta tuli leski. Huhtikuussa minä vaihdan vuosilukua elämässäni, odotan uutta kevättä ja poimin pajunkissoja ojanpenkoilta. Marjaana 8.4.2024

Hyvät sanat  kuin taskusta tielle tiputellut timantit, kuin siemenet viskotut ojanpientareelle. Kimaltelevat muistoissa, Valonsäteesi osuessa niihin. Kukkivat penkereillä hankien sulaessa. Heiluvat lempeässä iltatuulessa päivän mentyä mailleen. Marjaana 12.4.2024

Yksi siipi pronssienkelillä  Hautausmaalla Ja oven pielessä kotona Sinun biletyssiivet, seinälle nostetut. En tiedä milloin ne ostit Ja missä kokeilit niitä. Sinun elämä on kaukainen muisto, Toinen elämä, satutarinaksi muuttunut. Mutta jokapäiväinen kaipaus ajatusteni kiertoradoilla. Muistan sanojasi Nauruasi ja miten kuuntelit minua, kun sinulle puhuin. Suru on hapristunut käpristynyt kuin kuolleen perhosen siipi. Ja vääntyneet enkelinsiipien sulat seinällä. Marjaana 6.6.2024

Minä näen sen  hänestä: surunpainon,  miten se vuosi vuodelta muuttuu vaikeammaksi kantaa. Mutta elämä rakentuu uudenlaiseksi; Keveämmäksi, kun entinen on hajonnut alta. Kaikki muuttuu. Jokainen yksityiskohta on toisin. Uusi päivä nousee tuskan alta. Raunioilla kasvaa kukkia. Marjaana 10.7.2024

Olen saanut pidettyä suruni kurissa.  Esitettyä, ettei sitä ole. Ohi on. Suurempaa valhetta en keksisi. Minähän elän sitä, aloitten kahdeksannen sinfonian  alkusoittoa.  Soitan, vaikka en osaakaan. Epäsointuja täynnä se on. Birdie, laululintuni missä olet! Metsä on tyhjä ja piha autio. Itken perääsi. Muistan sen syksyn, kun kotiintullessa askeleet niin raskaat, valokuvasi laitoin pihatielle, että kaikki tulijat näkevät, kuka on viimeisen kerran poistunut täältä. Itkin puutarhassa, joka oli täynnä syksyn kukkia ja niin tyhjä. Sinä et ole enää katsomassa niitä. Lähdit hyvästelemättä. Seitsemän vuoden jälkeen minä vielä sinua hyvästelen. Marjaana 18.7.2024

Seitsemän vuoden jälkeen sisko palaa vieläkin unessa lomalta.  "Lomalta?" unennäkijä ihmettelee.  Seitsemän vuoden jälkeen  vaatteet ovat edelleen kaapeissa. Niitä ei esille oteta, mutta siellä ne ovat, mielentakana. Ikävä on tasoittunut minuksi, olen sinut sen kanssa. Minun uniini  et ole tehnyt enää paluuta.  Et sen jälkeen, kun lupasin, ettei sinun tarvitse enää tulla. Matkan takia. Kun sanoit, että se on niin pitkä. Mutta siskon luona käyt. Terveisiä lomalta. Nähdään! Tv. Äiti

Lomaltapaluu Hän näkee kestounta, että sisko tulee takaisin, sanoo aina palanneensa lomalta. Lomalta? Hän ihmettelee. Uni päättyy, mutta tämä ikävä ei. Valveuni, josta ei herätä. Marjaana 10.7.2024