Missyoualways

  Jouluaaton iltana Pimeällä hautausmaalla palavat tuhannet  valot.  Asettelen haudalle enkelikortin  Ja kuivakukka-asetelman.  Sytytän  Kaipaan ja Muistan -kynttilän.  Elämäsi muistot ohenneet kuultokuviksi. Kaipaus kasvanut taivaaseen saakka. Terveisiä sinne taivaaseen.  Kaipaan ja Rakastan. Äiti 25.12.2025

  Vuodet eivät ole veljiä keskenään  eivätkä vuodenajat Sisaruksia. On lupa odottaa Uusia päiviä elämättömiä, uutta aikaa tulevaa. Lähteä sadetakkiin kääriytyneenä  iltamyöhälenkille  ja kuunnella tienvieri puron ääntä, kun se matkaa vapaana eteenpäin.  Ihailla yksinäisenä kesäyönä pihaan saapuneen linnun huiluääntä. Herätä kesäaamuna lintujen  häiriköintiin, maikeimpien aamuunien aikaan. Katsella auton ikkunasta, kun Raekuuron hyökkää tuulilasiin ja nähdä korkeat ukkosen alasinpilvet taivaanrantaa kehystämässä. Sytyttää kynttilänliekki valoksi taloon, kun myrskyn jälkeen  on aivan pimeää. Kiittää menneistä päivistä. Taaksejätetystä elämästä. Ellille äiti  23.8.2025

  Minä en itke  mutta kyyneleet vain valuvat hiljaisina poskilleni. Alkoi syyskuun sade loputon Marjaana 31.8.2025

  Mustarastas tuli kesäyössä laulamaan meille. Sen huiluääni kaikui puutarhasta huoneisiin,  läpi seinien  ja mielen surukerrosten. Luomoavalla äänellään, kutsui meitä  elämään. Me kurkimme verhojen raosta,  kun se huhuili Suruvaahteran alla. Kohta jo kävelimme ulos  kesäyöhön  paljain jaloin  katsomaan sitä. Ei se kieltänyt meitä suremasta, halusi vain tarjota meille  hengähdystauon surun pitkään soittoon. Ellille äiti   19.12 2025

  Ylihuomenna on Syntymäpäivät, mutta ei Huominen  koskaan tullutkaan meille eikä Ylihuomiseen asti yhdessä päästy.  Elämä hyppäsi huomisen yli. Kuolema vei mennessään syntymäpäivät. Mutta vieläkin minä merkitsen päivän kalenteriini, piirrän suuren sydämen ja kirjoitan siihen  nimesi. Sillä minun elämässäni sinä olet. Marjaana 19.12.2025 Marjaana 16.12.2025

Kolme yötä syntymäpäiviin. Sydän hakkaa ja näköä heittää. Minä takerrun oljenkorsiin: Auerin murhamysteeriin: Kuka valehteli ja miten paljon virheitä tehtiin. Ostan taas yhden uuden peiton sänkyni päälle: kas näin pedataan painajaisunet piiloon, silmistä pois. Ripustan jouluvaloja ikkunoihin ja vien sinisen tekokuusen pihalle. Kuuntelen valehtelijoiden juhlaa äänikirjana.  Koko elämäni on kulissia, Valhetta. Paljon onnea vaan, poisotettuna. Sillä en minä jaksa Näitä ilottomia syntymäpäiviä. Pitäisi vain itkeä. Surra. Pukeutua joulun alla mustaan. Antaa talonkin upota tähän kaikkinielevään pimeyteen. Olen loppuun Väsynyt Elämäni Takinkääntöihin, Ikävään, joka välillä tulee räntänä ja lumena, alijäähtyneenä vetenä. Syntymäpäivien irvikuva. Vuosi lisää haudalla. Marjaana 15.12.2025

Me olemme heijastuksia lasilla, Kuusikymmentä sydämenlyöntiä minuutissa, pakenevassa hetkessä. Olemme tässä vielä Ajankulussa Ajan kuluttamia Ajattomina Rapakiven salatut piirtojäljet, Graniitin kestävä todellisuus. Seija-siskolle kirjoitettu  Marjaana 29.10.2025

Ja niin maailma loppui. Oli otettava ensimmäiset askeleet  tyhjän päälle kohti tyhjyyttä, tuntematonta, Jotakin kohti, jota ei edes  tiennyt olevan; Tuntematonta mannerta. Voimattomin jaloin,  jotka eivät kantaneet kuin yhden askeleen  verran. Hapuilevin ottein,  Vapisevin äänin. Mutta niin se käynnistyi: Uusi matka, Kun kaikki entinen oli pyyhkiytynyt pois. Eikä aurinko enää noussut. Marjaana 22.11.2025 JK. Tämän runon kirjoitin, kun luin jonkun  kirjoittavan kriisistään ja siitä,  ettei maailma loppunutkaan.  Minulle loppui.