Me kurkotamme
Me kurkotamme kuoleman rajan yli Toisiamme kohti. Terveisiä täältä: Rakastan. Veeralle äiti 18.10.2025
Tekstit
Veera, lintuni, kukkani, perhoseni
Veera, Lintuni kukkani perhoseni. Koko elämäsi ajan Sinä piirtelit aina kuvia, joka päivä hahmottelit uuden ja toit minulle nähtäväksi. Minä selaan täällä kuviasi, elettyjen päivien muistoja. Jäljelle jääneitä. Sinua kaivaten Äiti 31.11.2025
Menin haudalle
Menin haudalle. Sinä olit vetänyt kuusesta Kukkaköynnösketjun Syklaamiruukkuun. Me kurkotamme kuoleman rajan yli Toisiamme kohti. Terveisiä täältä: Rakastan. Veeralle äiti 18.10.2025
Kahdeksannen vuoden syyskuun coping-maraton
Kahdeksannen vuoden Syyskuun Coping - maraton on nyt takana. Jäljellä vauhdista sokaistunut mieli ja suru, joka hölkkäilee maaliviivalle perässä. Takertunut olen taas ulkoiseen, kun sisäänpäin en voi katsettani kääntää. Takiaispallona kiinnityn työhöni, ihmisiin -- mihin vain -- etten voisi ajatella, että unohtaisin tämän kivun, ikävän riitasoinnun, saisin surun viimeinkin sulkemaan suunsa. Laitan äänikirjan päälle, etten kuule ajatuksiani, mutta jätän kesken ja lataan kohta jo uuden. Mutta sitten en enää vain kestä; otan komerosta vaatekassin esille, laskostelen vaatteesi pinoon. Vieläkö sinun tuoksuasi on jäljellä näissä? Puen villatakkisi päälleni, minua paleltaa. Mutta pyykkiin en sitä laita, ettei tuoksusi katoaisi. Lähden haudalle katsomaan, miten syklaamit pärjäävät. Nehän ovatkin villiintyneet täyteen nuppuja! Nypin ylimenneitä kukkavarsia ruukuista ja mietin yhteisiä vuosiamme. Nostan sinun ison sammakon pöydälle...