On surullisia päiviä

On surullisia päiviä, kun suru pyyhkii yli laidan

Ja elämä lipuu ohi. 

Alla hukuttava surun meri

ja kasvoilla jäätävä tuuli.

Pelkkää harmaata kaikkialla,

Ei valonkajoakaan.

Mutta ilon hetki tulee vierailulle

silloin kun et sitä

osaa odottaakaan.

Sumuisena aamuna,

kun ahdistus on päällä kuin tiukalle solmittu aamutakki,

Se istuu

seuraksi aamukahvipöytään,

ja

livertelee kuin lintu.

Kertoo kirjoittaneensa kirjaa

pihakeinussa ja katselleensa,

miten linnut syöttävät poikiaan pesään.

Näyttää minulle

lumisia maisemia lehdestä -- pelkkää tyhjyyttä ja lunta--  ja kysyy

näenkö miten ne ovat

maalauksellisia?

Aikoo innoissaan leikata

katajista bonzaita.

Ja minä riisun ahdistuksen päältäni

kuin aamutakin

ja me lähdemme ostamaan kukkia.

Ikää kuin siinä olisi koko elämän

tarkoitus.

Tälle päivälle se riittää.

Riittää kyllä.

En minä muuta tarvitse.

Marjaana 24 6.2024