Missyoualways

Surun kukat kasvavat vapaana  unohduksen puutarhassa. Ne ovat väriltään syviä ja varreltaan vahvoja. Ne eivät kysele lupaa olemassaoloonsa. Ne ovat. Tuhansittain erikoisia kukkia: tähtitädykkeitä, kuunkukkia, pimeänliljoja, mustayön-ohdakkeita, sirpale-sumelmia, surunaisen-kannuksia, myrkkykatkeroita, enkelinhelmuksia, kuilunreunuksia, pilvenriekaleita... Pimeinä iltoina minä käyn katsomassa niitä, sillä vain silloin ne voi ihmisen silmillä nähdä. Ne seisovat vahvoina paikoillaan myrskytuulessakin  ja tähdettömän taivaan alla taipumattomina. Ne ovat kasvaneet vahvoiksi surun voimasta, ikävänitkuista ja puhjenneet kukkaan jälleennäkemisen toivosta. Niissä kaikissa on sinun nimikirjaimesi, tuoksusi, äänesi, katseesi. Marjaana 27.11.2023

Minä itken ikävääni Ja ajan sinua katsomaan suuren kuusen juurelle. Minä itken mutta kyyneleet ovat kohmettuneet sisälleni pitkän yöhallan jälkeen. En ole laskenut  paljonko  sinä tänä vuonna täyttäisit, jos eläisit vielä. Suru pakahduttaa minua. En vie kynttilää haudallesi enkä ota paleltuneita ruusuja pois maljakosta. Tänään minua ei lohduta mikään. Mutta suuri kuusi on laskenut taas oksansa Sinun hautasi päälle - kuin siunatakseen ja suojellaakseen. Ja lyhdyn varjoon heijastuu balettitanssija. Marjaana 20.10.2023

Enkeli jaksaa laulaa  niinkuin   se olisi eilen laitettu työvuoroon. Mitä laulua laulat tänään, vai onko vuorossa Psalmin luku? Mutta vuodet ovat kietoutuneet ruosteena sen  vyöhön ja hiuksiin on tullut raitoja. Mitä laulua laulat tänään kuuden vuoden jälkeen? Veisaatko kiitosvirttä, joko sydän on taipunut kiitokseen? Marjaana 3.10.2023

Harmaat kehykset sinun kuvasi ympärillä.  Ne rajaavat yhden elämäsi hetken.  Jäljellejääneen.  Pidän kiinni  elämän kehyksistä, päivän raameista  unohdan itseni työhön.  Välillä katson  miten hiuksesi lentävät tuulessa vapaina, vuosia sitten  aurinkoisena päivänä. Marjaana 3.10.2023