Pääsiäisen aamussa
Juuri silloin hän olisi tarvinnut viestin, yhteydenoton: Mitä kuuluu? Hyvää pääsiäistä, Hyvää viikonloppua, Hyvää arkipäivää, Tätä päivää. Elämänpäivää. Mutta ei ollut sanoja, Ei ajatusta mielessä. Ei edes hyvän toivotusta: toivon valamista. Paremman aamun. Kun itselläkin oli niin vaikeaa, eikä minulle kuulu. Ei sairaat, lesket, epätoivoiset, surevat. Eikä ainakaan lapsensa menettäneet. Onhan minulla omani. ja lapsenlapsetkin minulle annettu. bonukset. En halua ajatellakaan. On ajateltava myönteisiä asioita, positiivisia. Omaa elämää. Niin kapea on tie haudalta Pääsiäisen aamussa, että vain sokeat, raajarikot ja kaikkensa menettäneet lähtevät valoa kohti käsikynkässä toinen toistansa tukien hapuillen tyhjin käsin elämään. Marjaana 4.4.2021