Missyoualways

Suru ei aio irrottaa otettaan, se kaivaa minua kuin kaira lustoa läpi vuosirenkaiden. Kaikki mikä minussa on tuntee surun. Se on heittäytynyt liian tuttavalliseksi, tehnyt kanssani sinunkaupat, vaikka minä haluaisin pysyä muodollisena. Vien sitä huviajeluille ja puhelen sille keveitä,  ettei se olisi niin synkkä.  Mutta se istuu vaiti seurassani. Surumieli istahtaa sohvalle viereeni, katsoo kanssani ohjelmia, satuja ja todellisuutta, johon minulla ei ole mitään asiaa. Alakulo valitsee outoja kuvakulmia näyttää elämää, jossa toiset elävät, mutta minut on heitetty sieltä ulos. Kestosuru kirjoittaa sivuilleni alaviitteitä,  tekee reunamerkintöjä,  kaataa aikataulut ja sotkee kalenterini merkinnöillä, joista ei saa selvää. Surutuska ostaa  uuden enkelin haudalle ja vie kanervia.  Sillä nyt on taas syksy ja syyskuu, jota ei voi repiä kalenterista irti. Marjaana 25.9.2023

Surun riekaleet   Vauvan punainen takki, sosetahra rinnuksilla. Siihen en laita tahrapoistajaa. Tämänkö olen joskus pukenut päällesi. Todellako sovit siihen? Valokuvassa pidät kissanpoikaa sylissäsi niin iloisena, tuota aikaa en pysty muistamaan. Osasinko sanoa sinulle mitään? Minä haparoin sanoja  ohenevalla jäällä. Tuskan syvään pohjavirtaan voisi helpostikin hukkua. Pudota tästä reunalta  punainen vauvan takki käsissä, eikä koskaan päästä enää pintaan: kilometrikuutoittain vettä, aaltoa, syvyyttä. Tuskanriekaleet ja pieni vauvantakki  pyykkikorisssa. Tätä sosetahraa en pese pois. Minulle sinun kuolemasi on kaikkien elämänvaiheiden sammuminen yhtäaikaa. Ilon pimeneminen. Taivaalta pudonnut tähti. Sinun poistuttua täältä minä huudan lakkaamatta jälkeesi  mykkää huutoani.  Niinkuin lapsella äidinikävä, niin minun lapsenikäväni loppumaton. Lapseni missä Sinä olet. Marjaana  kuolleiden lasten muistopäivänä 22.9.2023

Syyskatkerot kukkivat taas  Surun puutarhassa, mutta on tullut Sapattivuoden vuoro. Takana kuuden vuoden Surutyö, mutta seitsemäs, Shmita olkoon työnteosta vapaa. Sapattivuonna surun katkeria hedelmiä ei syödä. Suruviljelmät on jätettävä kesannolle. Syyskuun ensimmäisestä alkoi uusi päivien luku: Surun Sapattivuosi. Me aloitettiin Elämän Rewriting: Sytytettiin karttapalloon valo ja pyöräytettiin se ympäri. Nyt lähdetään  katsomaan tätä elämää  valoisammalta  pallon  puoliskolta. Uudet maisemat odottavat meitä, uudet kadut kulkea. Seitsemäntenä vuonna me katsellaan tätä surua valon läpi. Marjaana 3.9.2023