Missyoualways

Vedän molempia siipiä maata pitkin niin että urat jää hankeen.   Raskasta kulkua tänään. Tähän päivään en päässyt  Eikä yö näyttänyt minulle kuviaan. Raskasta kulkua jäisellä tiellä.  Mietin että jänikset ovat hyppineet haudalla ja kynttilät ovat sammuneet.  Istun musta untuvatakki päällä sohvalla.  Tänään en jaksa mitään.  Kissa käy puremassa minua, se haluaa ulos.  Marjaana 29.12.2021

Pysähtynyttä elämää sängynlaidalla.  Minne tästä lähtisi?  Uuteen vuoteenko taas, kun vanha on loppuun tallattu kengät linttaan poljettu,  Rämmitty märissä kengissä  hangessa,  sytytetty kohmeisin käsin kynttilöitä haudalle,  luisteltu liukasta polkua pois.   Kuusenoksakin valunut  taas maata kohti.  Valoakin on raskas kannatella.  Vieläkö jaksaisi nousta ylös?   Marjaana 29.12.2021 Ja sisko vastaa:  Valoa on hyvä kannatella Raskasta tai ei En laske Minä olen valo jota sinä kannattelet Sinä olet se valo jota minä kannattelen Kunnes kuuseoksa laskeutuu Kunnes lumi kimmeltää Täällä Mutta me olemme jo kaukana. Yhdessä. Seija 29.12.2021

Nurkan takana  Tuska,  Näen vilahduksen  Häivähdyksen  Ennenkuin piiloutuu mielen taakse.  Kannan kuusenoksia hautausmaalla syntymäpäiväksi. Kolmekymmentä yksi vuotta täyttäisit  Jos olisit täällä.  Marjaana 13.12.2021

Harmaat päivät seuraavat  marssijärjestyksessä toisiaan,  eivätkä ne tee poikkeuksia.  Ne voi hukuttaa työhön  tai yöhön.  Kävellä päivien läpi niinkuin niillä olisi jokin tarkoitus tai päämäärä.  Mutta todellisuudessa  vain päästäkseen päivässä iltaan,  yön pimeyteen,  tajuttomuuden syviin kerroksiin,  hämärän maahan,  missä ihmiset puhuvat  todellisia asioita  ja asiat tapahtuvat itsestään.  Kirkkaaseen päivään, jossa täältä lähteneet eivät lähteneetkään.  Ja elämä jatkuu.  Elämä.  Marjaana 13.11.2021

Yksi viikko taas elämässä  ohi.  Päivät työtä täynnä.  Nuoret opiskelijat esittelemässä  elämäänsä,  onnea  ja silmänkantamattomiin avautuvaa  elämäntietä.  En voinut olla  Itkemättä,  kun sisko  kertoi sisaruudesta,  siitä, kun sai pikkusiskon.  Mietin sinua, Sinun  elämää  Alkua ja loppua.    Sanoja, joita sanoit  ja niitä, joita et koskaan  saanut  sanottua.  Sinun  kirjoittamatonta  elämäntarinaa, unohduksiin jäänyttä muille.  Mutta ei koskaan meille  kahdelle  äidille ja siskolle.  Et ole täällä enää kertomassa  Miten rakastit meitä.   Marjaana 12.11.2021

Isänpäivä.  Sytytin kaksi kynttilää, kahdelle eri pöydälle.  Kahden miehen  elämäntarinassa Minä olin.  Toisen isän syliin minut  lapsena annettiin,  toisen isän syliin  annoin lapseni.  Elämäntarinat  loppuun saakka  kuljetut rinnalla vaikka vaihtuivat roolit  kantajasta  kannettavaksi.  Vasta kirjankansien sulkeuduttua  voi ymmärtää, ettei rakkaus kuole  hautajaisiin,  vaan jatkaa  olemassaoloaan  minussa.  Menneisyyden kantovoimana,   Tulevaisuuden kantoaaltona.  Marjaana 15.11.2021 isänpäivänä

Kärsimyskukka sulkee kukkansa  syntymäpäiväksi:  Tänään iloitaan elämästä.  Menneisyys,  eilisen surut on heitetty radanvarteen  kuin evakkojen tavararöykkiöt  pääteasemalle.  Pelastetut aarteet,  vähäiset  mitä mukaan saatiin,  vaikka rajan taakse jäikin  kokonainen elämä.  Tarina kertoo, että kasan alta voi löytyä vielä päivien jo mentyä  elämää.   Seijalle Onnea 58-vuotis syntymäpäivänä  15.11.2021

Sinun poissaolosi tyhjyys  humisee minun korvissani  kun katson  kun kurkistat koiran kanssa valokuvasta seinältä. Valosarja loistaa ikkunassa  mustan verhon takana,  kaikki yhtä teennäistä  kuin  kirkuvat valot pimeässä  ja elämä  jota väkisin yrittää elää.   Marjaana 19.11.2021

 7.7.2017:  Olitko silloin siellä kuuntelemassa tätä laulua, jossa lauletaan ajasta ja  matkasta tähtiin - samaa jota minä kuuntelen täällä neljän valovuoden päässä.  Ajatella miten päivät kulkivat  eteenpäin kohti loppua.  heinäkuun loppuun,  elokuun loppuun,  Miten ne vähenivät vähenemistään kunnes viimein loppuivat.  Tuli viimeisen päivän aamu: Syyskuun ensimmäinen,  elämän viimeinen.  Näitkö minun viimeiset viestit mutta et enää vastannut, sillä kaikki sanat olit jo sanonut.  Lopullisesti.  Minä lähdin sinun luokse, liian myöhään,  myöhässä  niin kuin aina mutta peruuttamattomasti. Lopullisesti.  Tiimalasin hiekka  oli jo loppuun valunut.  Veeralle äiti 25.11.2011