Löytyi oma elämä
Löytyi oma elämä Sieltä mistä ei arvannut. Nilkkapantavangin Surun elinkautinen. Luovutettu maa Riisuttu elämä Evakon ikävä sinne mitä ei enää ole. Marjaana 29.1.2022
Tekstit
Häviäjän unet
Häviäjän unet: Sortuva maa jalkojen alla, Pimeä tuuli kuolleen järven päällä. Maisema, josta värit valuneet pois itkupurojen mukana yli paperin laidan, rikkihangatun. Tuntematon tie kulkee autioituneessa maassa. Hapertunut käpertynyt suru Neljän vuoden ja neljän kuukauden kuluttua. Vaatteesi tallessa kaapeissani. Vieläkö niissä olisi tuoksusi, Jos ottaisin ne esiin? Marjaana 27.1.2022
Pitenevä päivä
Pitenevä päivä ja lupaus valosta. Mutta suru ei tunne määreitä, Se tulee ovesta milloin vain tervehtimättä, katsoo kylmin kasvoin. Mutakengät jalassaan kiertelee huoneissa, käy taloksi kuin kotiinsa. Lähtee yhtä mielivaltaisesti kuin tulikin. Porkkaa upottavassa umpihangessa ja sukeltaa silmät auki mustaan veteen pohjaa näkemättä. Marjaana 9.1.2022
Tuleeko viimeinkin uusi vuosi
Hän soittaa minulle: Lunta tulee viistoon ja kertoo pelastetun maakotkan lentoreitistä ja että instakuvat ovat olleet hyviä Varsinkin se missä kaupungin kadut ovat peittyneet lumeen. Kuuntelen ja mietin Tuleeko viimenkin Uusi Vuosi, Pimeyden jälkeen valonkajo. Alkaako uusi päivien lasku Iloisempi Valoisampi. Marjaana 16.1.2022